Jihuu. Töiden myötä olen tosiaankin astunut aikavyöhykkeelle jossa aika menee eteenpäin nopeasti, kivaa. Nyt kun huomenna alkaa rv 26 niin voin olla tyytyväinen myös selkäni tilaan. Taaperoa odottaessa käveleminen teki tässä vaiheessa niin kipeää että piti hakea kyynärsauva avuksi, mutta nyt ei tunnu vielä olevan ongelmia tässä asiassa. Vain pientä vihlontaa on havaittavissa ja se on tosiaankin pientä kun muistelen edellistä kertaa. Naprapaattikäynnit taisivat kannattaa .

Vauva ilmoittelee ahkerasti itsestään, kovin on harvassa ne hetket päivässä jolloin masussa ei olla liikekannalla. Onneksi kohde ei sentään ihan aina ole virtsarakko. Kotona on kiva lojua sohvalla ja katsella kuinka maha heiluu ja sieltä täältä nousee kohoumia välillä . Lapsetkin tarkkailevat ja hihkuvat kun näkevät liikkeitä. Raskaana olo on ihanaa! Tosin myönnän että tulee hetkiä jolloin tämä on vähemmän ihanaa.

Tämän odotuksen epämiellyttävyyksiin kuuluu edelleen usein iskevä huono olo. Päänsäryt ovat sentään olleet historiaa jo pidempään, mitä nyt tämä lämminsavustus jota tuolla ulkona on ollut jonkun viikon, on välillä pientä jomotusta saanut aikaan. Uh! Onneksi tänään satoi! Vihdoin ja viimein. Jospa se vähän rajoittaisi savuhaittoja. Ei tuo kuitenkaan raikastanut ilmaa, edelleen todella nihkeän nahkeaa vaikka ukkonenkin kävi rähisemässä (Tuuliviiri muistaakseni pienenä tuumasi ukkosesta "ukko rähisee", siitä tuo rähinä sana).

Eilen sain tuntea ensimmäiset todella tuntuvat supistukset. Tähän asti ne ovat olleet niitä mahan kiristymisiä kevyesti hetkeksi ja sitten ne ovat olleet ohi. Eilen alkoi tuntua että nyt tulee supistus... kiristyi, kiristyi, kiristyi ja supistus vain kesti. Tuntui jo paineena alhaallakin nuo. Hassun jännä tunne se kuitenkin taas pitkästä aikaa oli. Minun asteikollani nuo ovat vain napakoita kunnes alkavat tuntua selässä. Silloin ne ovat olleet niitä oikeita ja niitä voi sanoa kipeiksi.

Supistuksista tulikin mieleen että niitä minä toivoin 6 vuotta sitten näihin aikoihin. Olin osastolla käynnisteltävänä ja toivoin että kunnon supistukset alkaisivat... Poppana täyttää huomenna 6-vuotta. Koti pitäisi siis saada juhlakuntoon lauantaiksi ja vielä leivottuakin jossain vaiheessa.

Tänään Poppana aloitti eskarin. Eilen oli pientä jännitystä havaittavissa mutta oli tuo aamulla kuulema ihan reippain mielin jäänyt eskariin kun Mies vei. Ja kun Mies tytön haki pois, nauroi eskarin ope että oli tyttö luvannut tulla huomenna taas uudelleen . Minäkin kun kysyin miten päivä oli mennyt niin siitä puheen tulvasta ei meinannut tulla edes loppua.

Koululaiset sen puoleen eivät niin innoissaan olleet koulun aloituksesta. Olisivat halunneet jatkaa vielä lomailua. Noh, eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, kohtahan on taas kevät ja lomat lähellä *positiivista ajattelua* .