Päästiin kuin päästiinkin aatonaattona eli perjantaina liikkeelle
hyvissä ajoin. Oli mukava ajella valoisaan aikaan. Hesassa ei pahemmin
lunta ollut kuten olin jo kuullutkin, sen verran ettei nyt ihan musta
maa sentään vastassa ollut - mutta mikä parasta, sitä lunta alkoi
sadella kyllä. Isä tuumasikin että me pohjoisen ihmiset tuotiin lumi
tullessamme ;) ... kirosi kun joutui lumitöihin :D
Aattona oli
tarkoitus tavata Satu ystäväiseni, Esikoisen kummitäti, joka ei
toiveistaan huolimatta ollut saanut masukkia uskomaan että olisi
kannattanut jo syntyä (la 26.12.),
joten nyt toivoi sitten lasketun ajan ylitystä ainakin viikolla.
Kuinkas ollakaan, Murphyn laki toteutui ja aattoaamuna kun heräsin klo
6.30 (pikku-ukot piti bileitään nupissani),
huomasin kännykkään tulleen viestin että lapsivesi oli mennyt klo 2.30
:)) Hehe, joulutontuksi halusi kuin halusikin tämä uusin tulokas.
Myöhemmin aamulla tuli viesti, että klo 5.51 oli syntynyt pikkuinen
poika :´) Mahtavan ihana joululahja... Nyt pitänee harkita parin viikon
kuluttua uutta reissua Hesaan niin pääsisin näkemäänkin pienen nyytin.
Aatto
sujui normaaliin tapaan kun talossa on paljon lapsia jotka ovat kuin
kissa pistoksissa ;) ... oli siis levotonta menoa! "Koska pukki tulee?"
kysymys toistui moneen kertaan ja monesta suusta. Syötiin ruoka
iltapäivällä klo 15 aikoihin ja lähdettiin pulkkakävelylle
sulattelemaan kinkkua. Märkää lunta tuli tuutin täydeltä, joten puolen
tunnin lenkin jälkeen olimme melko märkiä koko sakki kun palasimme taas
lähtöpisteeseen. Lapset huomasivat heti kuistille ilmaantuneet
lahjasäkit ja mekkala oli melkoinen... Joulupukki olikin käynyt sillä
aikaa kun kävelyllä oltiin, ja kun Mamman ja Papan ovikello on rikki,
ei ollut päässyt sisäänkään ;) Noh, Esikoinen sitten otti joulupukin
naamarin kaapin kätköistä, ja meni olohuoneeseen lahjasäkin taakse
istumaan ja odottamaan että kaikki tulevat paikalle niin lahjojen jako
voi alkaa. Taaperon tullessa ovelle, Esikoinen kumartui kurkkaamaan
lahjasäkin takaa ja voi jestas sitä kauhistunutta ilmettä ja kimeää
kiljuntaa jonka Taapero päästi. Poika suorastaan kiipesi äkkiä Papan
syliin - pikku reppana pelästyi. Totuuden vuoksi on pakko myöntää,
ettei tuo pukinnaamari ole niitä kaikkein kilteimmän näköisiä :/
Minäkin olin ollut kilttinä ilmeisesti. Sain kuin sainkin toivomani Kalevala Korun äiti-lapsi -helan tai siis helat (kaksi)
hopeisena :) Yllätyksekseni niissä oli jo kaikki kuusi kiveäkin kiinni.
Toisessa kolme sinistä ja toisessa kolme punaista. Nyt minulla on
lapset aina kaulassa roikkumassa ;) ... silloinkin kun puntit on vapaat
;D Joulupukki toi myös elektronisen kassakaapin... että saan korut ym.
jutut varmaan talteen niin ettei lapset niitä hävitä :D Taisi
joulupukki kuulla kun valitin että muutamatkin kultakorvikset tai
ketjut ovat kadonneet kun nämä jokapaikan koluajat kaivelevat kaiken
käsiinsä vaikka niitä kuinka yrittää laittaa paikkaan johon eivät
pääse. Ainoa vain että käyttöönotto hieman viivästyy kun tontut eivät
olleet laittaneet pakettiin suomenkielisiä ohjeita, eikä edes
lontoonkielisiä... saksasta minä en ymmärrä hölkkäsenpöläystä, joten
nyt odottelen suomenkielisten ohjeiden saantia että saan tunnusluvun
asetettua ja kaapin aukikin vielä sen jälkeen.
Joulupäivänä
käytiin syömässä isovanhempieni luona. Nämä olivat mielissään kun
meitäkin näkivät välillä. Ruoan jälkeen setäni kaivoi esiin
punaviinipullon ja kysyi maistuuko minulle ja äidilleni, me kun emme
ratissa olleet. No tokitoki... kuka sitä nyt tuosta voisi kieltäytyä
kun muuten olisi vielä pilalle mennyt. Setäni kun ei punkusta tykkää.
Sepäs maistuikin hyvälle joten piti ottaa vähän lisää. Niinpä kun
kylästä lähdettiin pois, oli mukavan hilpeä olo ;) Raitis ulkoilma
kyllä selvitti nekin höyryt, mentiin suoraan Honkanummen hautausmaalle
kynttilöitä sukulaisten haudoille laittamaan kun ei aattona ehditty.
Sieltä meidän perhe jatkoi matkaa Hesan tukikohtaan, vanhempani menivät
vielä Maunulan uurnalehtoon. Meillä nuoriso alkoi jo kitistä sitä
tahtia, että totesimme olevan parasta jättää tuo viimeinen etappi
väliin. Käytiin sitten jättämässä Veikkaukselle miljoona-anomus, jota
ei ole kyllä tullut edes tarkistettua vielä.
Viikko sitten
ihmettelin kun on ollut outo syksy. Kun kukaan meidän perheestä ei ole
ollut edes nuhassa. Joopa joo... olisi pitänyt koputtaa puuta tai pitää
suu soukemmalla kokonaan. Aattona alkoi Taaperolla yskä ja nuha, ja nyt
on ollut sen jälkeen kuumettakin :( Pikkuisen kipeä olo on tehnyt myös
sen, että yöunet jää vähän vähiin kun toinen heräilee itkeskelemään ja
yskimään öisin.
Kaikilla ei joulu aivan putkeen mennyt. Serkkuni
sai jälleen keskenmenon, kohdun ulkopuolinen raskaus :(( Tällä kertaa
oli myös hengen lähtö ollut lähellä, verta oli ehtinyt valua vatsaan jo
useampi litra kun piipaa-autolla olivat sairaalaan vieneet ja suoraan
leikkaussaliin. Toinen munanjohdin on nyt poissa, mutta vielä enemmän
alkaa henkinen kestävyys olemaan nolla, joten vauvahaaveet joutuvat nyt
taka-alalle. Serkku parka... ja tietysti myös Taaperon kummi-setä
parka... mutta silti toivon vielä, että joskus se toive toteutuisi jos
vielä yritykseen lähtevät.
Eilen tultiin sitten kotiin. Vastassa oli lunta... paljon
lunta. Onneksi oli pitkävartiset kuomat jalassa niin autosta kärsi
maahan hypätä. Kolme tuntia Mieheltä meni lumia kolata pihalta.
Isosisko ei kotona viihtynyt kuin tunnin kun jo taas lähti yökylään
pariksi yöksi... tietysti J-serkun luokse.
tiistai, 27. joulukuu 2005
Kommentit