Päästiin kuin päästiinkin aatonaattona eli perjantaina liikkeelle hyvissä ajoin. Oli mukava ajella valoisaan aikaan. Hesassa ei pahemmin lunta ollut kuten olin jo kuullutkin, sen verran ettei nyt ihan musta maa sentään vastassa ollut - mutta mikä parasta, sitä lunta alkoi sadella kyllä. Isä tuumasikin että me pohjoisen ihmiset tuotiin lumi tullessamme ;) ... kirosi kun joutui lumitöihin :D

Aattona oli tarkoitus tavata Satu ystäväiseni, Esikoisen kummitäti, joka ei toiveistaan huolimatta ollut saanut masukkia uskomaan että olisi kannattanut jo syntyä (la 26.12.), joten nyt toivoi sitten lasketun ajan ylitystä ainakin viikolla. Kuinkas ollakaan, Murphyn laki toteutui ja aattoaamuna kun heräsin klo 6.30 (pikku-ukot piti bileitään nupissani), huomasin kännykkään tulleen viestin että lapsivesi oli mennyt klo 2.30 :)) Hehe, joulutontuksi halusi kuin halusikin tämä uusin tulokas. Myöhemmin aamulla tuli viesti, että klo 5.51 oli syntynyt pikkuinen poika :´) Mahtavan ihana joululahja... Nyt pitänee harkita parin viikon kuluttua uutta reissua Hesaan niin pääsisin näkemäänkin pienen nyytin.

Aatto sujui normaaliin tapaan kun talossa on paljon lapsia jotka ovat kuin kissa pistoksissa ;) ... oli siis levotonta menoa! "Koska pukki tulee?" kysymys toistui moneen kertaan ja monesta suusta. Syötiin ruoka iltapäivällä klo 15 aikoihin ja lähdettiin pulkkakävelylle sulattelemaan kinkkua. Märkää lunta tuli tuutin täydeltä, joten puolen tunnin lenkin jälkeen olimme melko märkiä koko sakki kun palasimme taas lähtöpisteeseen. Lapset huomasivat heti kuistille ilmaantuneet lahjasäkit ja mekkala oli melkoinen... Joulupukki olikin käynyt sillä aikaa kun kävelyllä oltiin, ja kun Mamman ja Papan ovikello on rikki, ei ollut päässyt sisäänkään ;) Noh, Esikoinen sitten otti joulupukin naamarin kaapin kätköistä, ja meni olohuoneeseen lahjasäkin taakse istumaan ja odottamaan että kaikki tulevat paikalle niin lahjojen jako voi alkaa. Taaperon tullessa ovelle, Esikoinen kumartui kurkkaamaan lahjasäkin takaa ja voi jestas sitä kauhistunutta ilmettä ja kimeää kiljuntaa jonka Taapero päästi. Poika suorastaan kiipesi äkkiä Papan syliin - pikku reppana pelästyi. Totuuden vuoksi on pakko myöntää, ettei tuo pukinnaamari ole niitä kaikkein kilteimmän näköisiä :/

Minäkin olin ollut kilttinä ilmeisesti. Sain kuin sainkin toivomani Kalevala Korun äiti-lapsi -helan tai siis helat (kaksi) hopeisena :) Yllätyksekseni niissä oli jo kaikki kuusi kiveäkin kiinni. Toisessa kolme sinistä ja toisessa kolme punaista. Nyt minulla on lapset aina kaulassa roikkumassa ;) ... silloinkin kun puntit on vapaat ;D Joulupukki toi myös elektronisen kassakaapin... että saan korut ym. jutut varmaan talteen niin ettei lapset niitä hävitä :D Taisi joulupukki kuulla kun valitin että muutamatkin kultakorvikset tai ketjut ovat kadonneet kun nämä jokapaikan koluajat kaivelevat kaiken käsiinsä vaikka niitä kuinka yrittää laittaa paikkaan johon eivät pääse. Ainoa vain että käyttöönotto hieman viivästyy kun tontut eivät olleet laittaneet pakettiin suomenkielisiä ohjeita, eikä edes lontoonkielisiä... saksasta minä en ymmärrä hölkkäsenpöläystä, joten nyt odottelen suomenkielisten ohjeiden saantia että saan tunnusluvun asetettua ja kaapin aukikin vielä sen jälkeen.

Joulupäivänä käytiin syömässä isovanhempieni luona. Nämä olivat mielissään kun meitäkin näkivät välillä. Ruoan jälkeen setäni kaivoi esiin punaviinipullon ja kysyi maistuuko minulle ja äidilleni, me kun emme ratissa olleet. No tokitoki... kuka sitä nyt tuosta voisi kieltäytyä kun muuten olisi vielä pilalle mennyt. Setäni kun ei punkusta tykkää. Sepäs maistuikin hyvälle joten piti ottaa vähän lisää. Niinpä kun kylästä lähdettiin pois, oli mukavan hilpeä olo ;) Raitis ulkoilma kyllä selvitti nekin höyryt, mentiin suoraan Honkanummen hautausmaalle kynttilöitä sukulaisten haudoille laittamaan kun ei aattona ehditty. Sieltä meidän perhe jatkoi matkaa Hesan tukikohtaan, vanhempani menivät vielä Maunulan uurnalehtoon. Meillä nuoriso alkoi jo kitistä sitä tahtia, että totesimme olevan parasta jättää tuo viimeinen etappi väliin. Käytiin sitten jättämässä Veikkaukselle miljoona-anomus, jota ei ole kyllä tullut edes tarkistettua vielä.

Viikko sitten ihmettelin kun on ollut outo syksy. Kun kukaan meidän perheestä ei ole ollut edes nuhassa. Joopa joo... olisi pitänyt koputtaa puuta tai pitää suu soukemmalla kokonaan. Aattona alkoi Taaperolla yskä ja nuha, ja nyt on ollut sen jälkeen kuumettakin :( Pikkuisen kipeä olo on tehnyt myös sen, että yöunet jää vähän vähiin kun toinen heräilee itkeskelemään ja yskimään öisin.

Kaikilla ei joulu aivan putkeen mennyt. Serkkuni sai jälleen keskenmenon, kohdun ulkopuolinen raskaus :(( Tällä kertaa oli myös hengen lähtö ollut lähellä, verta oli ehtinyt valua vatsaan jo useampi litra kun piipaa-autolla olivat sairaalaan vieneet ja suoraan leikkaussaliin. Toinen munanjohdin on nyt poissa, mutta vielä enemmän alkaa henkinen kestävyys olemaan nolla, joten vauvahaaveet joutuvat nyt taka-alalle. Serkku parka... ja tietysti myös Taaperon kummi-setä parka... mutta silti toivon vielä, että joskus se toive toteutuisi jos vielä yritykseen lähtevät.

Eilen tultiin sitten kotiin. Vastassa oli lunta... paljon lunta. Onneksi oli pitkävartiset kuomat jalassa niin autosta kärsi maahan hypätä. Kolme tuntia Mieheltä meni lumia kolata pihalta. Isosisko ei kotona viihtynyt kuin tunnin kun jo taas lähti yökylään pariksi yöksi... tietysti J-serkun luokse.