Sainpahan makoisat naurut tänään Taaperon ilmeen ja eleiden ansiosta. Käväisin vessassa ja kun tulin takaisin olohuoneeseen, istui Taapero hienosti jalat ristissä sohvalla ja leikki auton kanssa. Minut nähdessään poika hymyili, osoitti lattiaa ja sanoi "yök". Minä katsoin että mitäs siinä, pari peittoa lattialla. Taapero vain istuu eikä liiku mihinkään, mikä on aika harvinaista pieneltä ikiliikkujaltani ja jatkaa lattian osoittelua hokien yökkiä.

Menin lähemmäs ja johan silmäni tavoittivat peiton päällä kävelevän ison koppakuoriaisen (yök, sanoo äiti). Taapero kurkki sohvalta että mitähän se äiti nyt tekee. Nappasin Pipan tossun ja päästin kovakuoriaisen päiviltä (minä EN koske ötököihin jos ne liikkuvat, joten kuljetus elävänä ulos oli mahdoton tehtävä). Siinä vaiheessa Taapero uskalsi tulla sohvalta alas itsekin ja saattoi jatkaa leikkejään lattialla icon_lol.gif.

Pieni ero pojun suhtautumisessa mokomaan yökkiin - nuorimmat isosiskot kun olisivat kiljuneet ja juosseet ympäri taloa ötökän nähdessään, poju vain kiipesi sohvalle ja tarkkaili että ötökkä pysyy kaukana hänestä icon_lol.gif. Tosin ihan kiva kun ei innostu noista. Muistaakseni Poppana nuorempana oli utelias ötököiden suhteen... luulin kerran neidin ollessa pieni, että tytöllä oli joku roska suussa. Pyysin sylkäisemään pois ja tyttö tottelikin purra rusautettuaan "roskaa" sitä ennen niin että sen rusauksen kuuli. Katsoin sitten lattialle ja yök yök yök yök, se olikin peukalonpään kokoinen iso koppakuoriainen. Hrrr... pelkokerroin ruokailua.