Lauantaina pääsin piiiiiitkästä aikaa viihteelle, ja toki tilanteesta johtuen holittomalle sellaiselle. Esikoisen joukkueen lopettajaisiin kuulunut päivä oli tosi kiva.

Minä, Isosisko ja Esikoinen lähdimme kotoa vähän ennen klo 13 autolla kohti keskustaa missä odotti bussi. Lähtö oli klo 13 ja mukaan lähti 16 lasta ja 13 aikuista. Ensimmäinen etappi oli Porvoon Rossossa missä käytiin syömässä. Mammamia kun Pollo Crema (valkosipulikermaperunat, broilerinfile, pippuri-konjakkikastike, rucola) oli hyvää! Isosiskolle annoin hieman perunoita kun a) ne eivät tee hyvää verensokereille, b) suurin osa oli ottanut tuon annoksen niin raukka olisi kärsinyt bussissa hengitysvaikeuksista pahasti . Rossosta sitten bussin nokka kohti Hartwall Areenaa ja Jokerit-Blues ottelua. Siellä olikin aikamoinen sompailu tietöiden läpi ja välillä tukittiin yksi kaistakin kun yritettiin selvittää mihin bussin saa parkkiin. Huonosti järjestetty opastus, ei mitään liikennemerkkejä ja ensimmäiset kaksi tyyppiä Areenan parkkialueella eivät osanneet myöskään sanoa. Sitten paikalle saapui joku hemmo joka tiesi kertoa että bussi pitäisi viedä messukeskuksen parkkiin. Auts, vinkaisin mielessäni. Sehän tiesi kävelyä. Onneksi otin kyynärsauvan mukaan.

Meni hetki että saatiin bussi ympäri ja päästiin messukeskukseen. Sieltä sitten käveltiin (hukka)putkea pitkin Areenalle (minä taapersin keppini ja Isosiskon kanssa tietty vikana kun vauhti oli hidasta ja eteneminen hieman tuskallista) ja osa pojista sai myydä ylimääräiset liput (5-6 kpl) lippujen jonottajille. Olivat saaneet hyvin liput kaupaksi 10-15 euron hintaan (arvo 18 e) ja vielä jonkun ylimääräisenkin lipun jonka joku oli pojille antanut kun ei itse ollut saanut sitä myytyä.

Paikat oli yläkatsomossa ja kun paikoille mentiin niin hetki meni kyllä siinä kun kävi huippaamaan päätä kun jäälle katsoin. Hyvät näköalat. Bussissa oli veikattu kuka tekee ekan maalin, kuka saa ekan jäähyn, kuka voittaa ja maalit - sain oikein sen että Jokerit tekisivät ekan maalin, saisivat ekan jäähyn ja voittaisivat. Maaleja tekivät yhden liian vähän. Tosin ihan täydellinen veikkaus se ei olisi ollut siltikään, olin veikannut että Blues sentään pari maalia saisi sekin mutta ei. Hyvä ottelu ja paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa paikan päällä kuin telkkarista. Kotona ei tule mieleen huutaa ja taputtaa sohvalla istuessa mutta tuolla tuli tehtyä sitäkin.

Areenalla sain toteutettua yhden monivuotisen haaveenkin vaikka verensokereille se ei hyvää tehnyt. Ostin Pizza Hutin pizzaslicen ja tarjosin lapsillekin. Ai että se oli hyvää. Joku kerta pitäisi hesassa ehtiä syömään Huttiin ihan kunnolla. Ensi kesänä sitten ehkä.

Pois lähtiessä minä ja Isosisko oltiin taas viimeisinä bussilla kun tyttö käveli äitinsä seurana. Hoputti kyllä että juokse juokse, johon minä että haluaako seuraavan pysähdyksen heti Kättärillä. Kun ei pysty niin ei pysty. Piti olla iloinen että pääsi edes eteenpäin kepin kanssa. Välillä oli pakko pysähdelläkin kun supisti tai sattui. Istumaanpääsy oli helpotus.

Kotimatkalla pidettiin pieni tauko Liljendalissa, ja kotosalla oltiin klo 22 aikoihin. Hiukkasen väsytti ja lonkkia ja selkää särki mutta hauska päivä oli. Mies tuumasi että hyvä kun minäkin joskus pääsen johonkin - kotiäideille kun ei oikein kukaan mitään tuollaista järjestä. Mies sentään pääsee ainakin kerran vuodessa työporukan kanssa jonnekin, joskus parikin kertaa.