Kylläpä päivät taas rientää niin ettei kirjoittamaan jouda. Käsityökärpänen iski syyshatun myötä ja olen väkrännyt nyt potkaria Jesperille... se perhanan haarakiila vain tuottaa aina ongelmia, tosin nyt sekin on jo tehty ja puku viimeistelyä vaille valmis.

Viikonloppuna Isosiskolla ja Tuuliviirillä oli Saimaa turnaus, jonne Tuuliviiri tosin ei sunnuntaina mennyt kun halusi kaverinsa synttäreille. Ne pidettiin formula-centerissä eli pojat pääsivät hurjastelemaan tunnin ajaksi rattiin - annoin luvan missata jalkapallon niin pääsi kokeilemaan ajamista. Isosisko sen sijaan meni, ja kuinkas ollakaan, tyttöjen C-15 joukkue tuli kultamitalit kaulassa kotiin. Yhtään pelitilannemaalia tyttöjen verkkoon ei pelissä osunut ja voittoon johtaneet kaksi peliä kumpikin päättyi vasta rankkarikisan jälkeen. Tämä olikin sitten vika peli nykyisellä kokoonpanolla, ikäerot ovat niin suuret, että tyttöjen joukkue jaetaan kahtia, pieniin  (-95-96 syntyneet) ja isoihin (-94-92 syntyneet), ja nyt Isosiskon pitää miettiä kummassa haluaa jatkaa. Saimaa turnaus pelattiin isojen kentällä ja hyvin pärjäsi sielläkin, pienillä olisi vielä pienempi kenttä ensi vuonnakin.

Esikoinen sai kokea sykettä nostavia hetkiä kun kiusasin kyselemällä tämän puhelimen perään päivänä eräänä. Ensin kysyin onko mitään hukassa, ei kuulema ollut. Sitten kysyin missä puhelin on, jolloin poika sanoi sen olevan penkillä (oltiin ulkona). Pyysin näyttämään ja kun puhelinta ei näkynytkään siellä eikä takin taskussa, hyytyi hymy ja naama kalpeni. Poika tarrasi pyörään ja oli lähdössä ajamaan kun sanoin että tiedän missä puhelin on. Olin ollut Jesperiä syöttämässä kun puhelimeni soi ja Esikoinen soitti (näytön mukaan). Puhelimessa oli kuitenkin vieras nainen joka kertoi poikansa nähneen pysäkillä puhelimen kun olivat ajaneet autolla ohi, jolloin oli tehnyt u-käännöksen ja käyneet katsomassa. Arvasi että puhelin oli lapsen kun tallennettuna löytyi numerot äiti ja koti. Esikoisen onneksi sattuivat vielä asumaan melkein vieressä, ja tämä puhelimen nähnyt poika olikin Tuuliviirin kaveri (minä en edes yritä enää muistaa näitä kulmakunnan poikia että kuka on kenenkin kaveri - nimet vain vilistää pääkopassa), joten oli lyhyt matka puhelin käydä hakemassa.

Tänään Esikoinen oli kaverinsa ja isänsä kanssa lähdössä katsomaan lätkäpeliä illalla. Tarkoitus oli että kaveri tulee tänne odottamaan ja ruokikselta Mies ottaa pojat mukaansa työpaikalleen, josta lähtevät suoraa peliin. Kaveriparalla vain taitaa olla yhtä huono muisti kuin minulla, oli hukannut kausikorttinsa, joten ei meille sitten koulusta tullutkaan. Esikoinen lähti Miehen matkaan ja minä jäin odottelemaan omaa kuskivuoroani kun Tuuliviirillä ja Isosiskolla (myös Esikoisella olisi ollut mutta lätkäpeli voitti) oli jalkapalloseuran päättäjäiset klo 18 keskustassa. Ilma on ollut niin epävakaa että lupasin kyydin sinne ja takaisin. Tunti ennen lähtöä soi Esikoisen puhelin. Yleensä en siihen vastaa mutta nyt tuli heti mieleen että kaveri soittaa löytäneensä lipun, eli vastasin. Ja oikeassa olin. Kaveri kyseli Esikoista ja kun sanoin että tämä on isänsä työpaikalla, oli vähän apea "ai no ei sitten mitään" vastaus luurin toisessa päässä. Minä toppuuttelin kaveria ja sanoin että olen liikkeelle lähdössä joka tapauksessa että jos haluaa niin kyllä minä hänet kyyditsen Miehen työpaikalle niin pääsee peliin. Tehtiin treffit sitten keskustaan sinne minne vein nämä kaksi omaa lastani ja nappasin yhden vieraan sieltä kyytiin ja ajelin Miehen työpaikalle. Jos noin pienellä saa hyvän mielen toiselle aikaiseksi niin mikä ettei - kun ei täällä kuitenkaan tarvinnut ajella kymmeniä kilometrejä. Ei tuosta tullut kuin 12 km:n heitto suunniteltuun reittiin. Mielummin minä poikia kuskailen peleihin ja poiskin jos on tarvis kuin annan kaduilla luurata paremman puutteessa smile.gif - varsinkin kun pääsevät ilmaiseksi peliä katsomaan.

Eilen tuli hieman törsättyä. Olen tässä tainnut pari viikkoa jo pähkäillä ostetaanko vai ei, ja eilen perheäänestyksellä (ei muuten tullut yhtään soraääniä) kävin hakemassa taloon alla näkyvän aparaatin.
prod_28129.jpg  Nyt saadaan tehtyä sitten limua kotona eikä tarvitse rahdata pulloja kaupasta. Näin alkuun ostin vain yhtä makua ja hyvää se oli. Heti meni muutama litra konetta juhlistaessa, tosin tänään tein ihan vain vedestä juotavaa. Vaikka limukone onkin niin ei se tule tarkoittamaan sitä, että täällä joka päivä limua kitataan. Paras janojuoma on vesi.. ja nyt senkin saa hapotettua itse, ei tarvitse Lidl:n vettä kanniskella niskavääränä.