Eilinen päivä taisi ottaa vähän kunnon päälle. Ensin aamusta Poppanan vienti eskariin, sitten kotiin ja siivousrumbaa, Taaperon pesua, pyykin pesua ja sen jälkeen kaavojen ja kankaiden leikkuuta. Poppana hakemaan kotiin, ruoka, Pipan vienti eskariin ja sillä välin meinasin käydä kirjastossa lukemassa Vauvan ja Kaksplussan mutta kun 300 metrin matkaan kului jo ½ tuntia, totesin ettei aika riitä kävelyyn kirjastolle asti ja vielä lukemiseen, joten kävin vain kaupassa joka sattui olemaan kohdalla. Sielläkin jo tuntui ettei olisi pitänyt lähteä kävelemään ollenkaan, supisteli ja alapäätä kiristeli ikävästi. Hampaita purren kävelin takaisin muskariin ja istuin onnellisena alas kun sinne asti selvisin.

Pipan päästyä eskarista äkkiä kotiin, ja söin pari grillattua kanankoipea jotka ostin hätäpäissäni kaupasta kun huomasin etten ollut muistanut itselleni tehdä ruokaa ollenkaan koko päivänä. Samalla hoputin Pipaa ja Poppanaa etsimään mökille sopivat vaatteet niin veisin heidät sinne samantien. Mökillä hörppäsin kupin kahvia ja sitten olikin kiire taas kotiin, josta kipaisin (hehe... ehkä tuo sana ei kuvaa liikkumistani) hakemassa Esikoiselle, Isosiskolle ja tämän kahdelle kaverille liput lätkämatsiin ja otin muksut kyytiin viedäkseni heidät naapurikaupunkiin peliä katsomaan. Taas sieltä kotiin, siinä vaiheessa istuminen oli jo parasta kun vihloi selkään, ja parisen tuntia myöhemmin lapsia pelistä hakemaan. Vielä oli jäljellä Taaperon iltapesut suihkussa ja pedin sijaaminen kun joka päivä olen petivehkeet pessyt/tuulettanut. Onneksi Isosisko auttoi käyttämällä Taaperon suihkussa, oma selkäni uhkasi sanoa jo työsuhteen irti.

Sänkyyn päästyäni huokaisin helpotuksesta. Ihanaa lepoa! Paitsi... lonkkasärky iski äkkiä ja kyljen kääntäminen ei enää onnistunutkaan. Jalkojen liikutus sai aikaan vihlontaa ja sama jos selkälihaksia yritin käyttää. Tuskallisen hitaasti kääntyminen onnistui, yöllä jossain vaiheessa keksin että paras kun käsillä käännän käsivoimin takamustani niin selkää ei vihlo niin pahasti. Sitten piti lähteä yölliselle vessareissulle ja apua... ärräpäitä pääsi mielessä kun vasen jalka ei kestänytkään yhtään painoa vaan vihlaisu tuntui jalasta selkään niin että taju meinasi lähteä. Joten melko kirjaimellisesti kävelin seiniä, tasoja ja muita tukia pitkin vessaan ja takaisin sänkyyn. Aamulla oli sama tilanne joten mielessä kävi jo että nyt se on se kyynärsauva haettava avuksi, eihän kävelystä tullut mitään ilman tukea. Onneksi jalka vähän vetristyi päivän mittaan joten katsonpa nyt vielä viikonlopun yli jos sitä keppiä ei tarvittaisikaan. Mutta jos tilanne menee tuohon niin en varmasti laita hanttiin jos käynnistelyä taas ehdotetaan. Eihän tästä elämästä mitään tule jos ei liikkeelle pääse. Parasetamoliakin piti yöllä napata lonkkasärkyyn niin sain nukuttua edes hieman.

Iloinen uutinen on se, etten ole pariin päivään nähnyt madon matoa Taaperon kakkojen seassa! Jospa tämä tosiaan olisi kohta vain ikävä muisto.

Ihana naapurikin kävi eilen tuomassa kassillisen juuri kerättyjä omenoita. Tänään olisi tarkoitus tehdä omenapiirakkaa - pitäisi vain vielä kinkata kauppaan... Ja onneksi irkissä kerrottiin että omenoita voi pakastaa siivutettuina joten kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla.