Ihanan aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä tänään kuten eilenkin. Toppatakin kanssa kävellessä tuli hiki eli pakko alkaa etsimään kevyempää vaatetusta. Piti jo eilen etsiä mutten ehtinyt, joten tänään sai hikoilla kunnolla kun aamusta lähdin reippailemaan vaunujen kanssa. Ensin käveltiin (toki pikavauhtia kun ei ehditty ajoissa liikkeelle) perhekerhoon niin että Taapero oli seisomalaudan kyydissä ja Pipa puolijuoksua vieressä. Ehdittiin kerhoon vain pari minuuttia myöhässä mikä on meille ajoissa.

Jesperi nukahti jo mennessä vaunuihin, joten annoin nukkua. Pojan tutka taitaa olla epäkunnossa kun sain  kahvitella rauhassa ja vasta sitten heräsi. Sopivasti niin sain syötettyä ennen kerhon loppua. Eipä nälkä ainakaan yllättäisi kun käveltäisiin Poppanaa eskarista hakemaan. Pipa hidasteli sitten pukemisen kanssa niin, että kerhosta piti ottaa pikamarssia keskustaan (ja kuten sanottu, toppatakki oli hiukan liikaa) niin että Taapero oli jälleen kyydissä työnnettävänä vaikka olisi halunnut kävellä. Pipa möksötti kun joutui jälleen puolijuoksua etenemään. Onneksi lopussa vauhtia saattoi hiljentään kun matka etenikin reippaammin kuin oletin.

Poppanan haun jälkeen käytiin kaupassa. Lahjoin kävelemään kotiin nätisti ostamalla jokaiselle pillimehun ja tikkarin. Kotimatka sujui sitten iloisten lasten kanssa. Taaperokin jaksoi kävellä reilun kilometrin verran... vasta viimeisen kilometrin halusi seisomalaudalle, tietty juuri kun oli se pitkä ylämäki. Noh, hyötyliikuntaa, hyötyliikuntaa... hmm, alkoi tekemään mieli joko suklaata ainakin yhden levyn verran tai irtokarkkia... kumpaakohan ostaisin kaupasta?

Jesperi nukahti kerholta lähdettäessä uudelleen vaunuihin ja nukkuu edelleen. Tosin herää varmaan kohta kun minun pitää ruokaa alkaa tekemään, ellei tutka ole sitten toistamiseen epäkunnossa.

Olipa muuten kiva eilen jutella Isosiskon ja Esikoisen kanssa mesen kautta. Ensin tuli puhelu "oletko tietokoneella, lapset haluaisivat meseen juttelemaan" ja sitten nuo hetken kuluttua olivatkin mesessä. Kiva hotelli siellä, oli web-kamerat niin saatiin näköyhteyskin vaikkei ääntä kuulunutkaan. Hävyttömän ruskeilta nuo lapset ja vanhempani näyttivät (en ole kade, enenenenenen). Kivaa on ollut eikä koti-ikävä kuulema vaivaa - törkeetä! Kyllä nyt äitiä pitäisi olla ikävä, niih! Isosisko kehui ostaneensa itselleen nahkaisen olkalaukun ja sitten kyselivät mitä pikkusisarukset haluaisivat tuliaisiksi. Esikoinen kehui syöneensä ankkaa ja mustekalaa, mustekala ei ollut hyvää - hyvä tietää, en siis maista itse koskaan . Ehkäpä äitinikin nyt tajusi kuinka kätevä tietokone on kun voi jutella ja nähdä kaukaakin toisen, ja hankkisi heillekin koneen. Ei tuo nyt paha hinta ollut, 2 euroa 20 minuuttia - taisi se halvemmaksi tulla kuin juoruta tuo aika kännykällä.