Niin aivan ... Jesperi kävelee . Ensimmäiset kerrat ilman tukea käveli lokakuun lopussa - marraskuun alussa. Silloin vielä huomaamattaan päästi otteensa tuesta ja käveli muutaman askeleen minne oli menossa. Viimeiset pari viikkoa kävely on ollut jo määrätietoista menemistä. Kädet irti tuesta, kasvoille aurinkoinen hymy ja varovaisia askelia innosta tuhisten. Ihanan suloista katsottavaa . Joka päivä enemmän ja enemmän matkaa taittuu pystyssä kuin kontaten.
Aivan ensimmäisten kertojen jälkeen poika oli hassu. Kun me muut innoissamme kehuimme uudesta taidosta hokemalla "hyvä hyvä", niin poika katsoi kehujaa ja alkoi taputtaa . Yhdistää hyvä-sanan ja taputuksen, varmaankin siitä kun minä olen taputtanut ja hokenut tuota sanaa jos Jesperi on esim. näyttänyt lamppua kun olen kysynyt missä se on. Nykyään taputtaa itse itselleen oikeasta vastauksesta muutenkin.
Muutama päivä on taas mennyt muistellessa vuoden takaisia aikoja. Olen lukenut blogikirjoituksia ja niitä kommentteja, joita viiden päivän käynnistelyn aikana ehti tulla. Ihanan paljon oli mukana taustalla jännittäjiä ja tsemppaajia. Pitäisiköhän seuraavalla kerralla ottaa kannettava mukaan sairaalaan? Siis jos seuraava kerta tulee...
Mutta nyt voin vain toivottaa nuorimmalle kullanmurulle hyvää ensimmäistä syntymäpäivää - sitä saa juhlistaa maistamalla jäätelöä ekaa kertaa
Kommentit