Mies päätti pyhittää vapaan viikonlopun (huomenna se joku pyhäinmiestenpäivä tai mikä lienee) mökkeilyyn taas kerran. Isosisko lähti mukaan luokkakaverinsa kanssa, kuten Tuuliviiri, Pipa ja Poppana. Esikoinen meinasi myös lähteä mutta muutti mielensä kun halusi jäädä Taaperon kanssa leikkimään kotiin.

Koska uusivanha autoni ei ole mikään tilaihme, sovittiin että minä vien lapset vähän myöhemmin niin Mies saa mökkejä lämmitettyä edeltä. Se tunti oli täynnä huutoa ja kiljuntaa. Miten voikaan lapsista lähteä sellainen möly kun riitelivät tietokonevuoroista *huokaus*. Poppanakin piti kantaa kiljuvana ja potkivana (ja neito puraisi Esikoista myös) huoneesta pois kun vuoro siirtyi toiselle. Tuli mieleen että kohta laitan kaikille käyttökiellon tietokoneisiin niin loppuu edes tuo nahistelu.

Kun Mies sitten soitti, että alkaa olemaan jo sen verran lämmintä, että voin lapset tuoda, huokasin helpotuksesta. Mukaan piti lasten lisäksi muistaa ottaa vaatereppu, ruokaa täynnä oleva kattila, shampoo, toiset kuoret mökin kännykkään kun siinä oleva näppäimistö oli jo puhki kulunut. Lähdettiin ajamaan... ja kilsan päässä muistin että vaatereppu ja shampoo jäi, ei kun ympäri ja takaisin kotiin. Lapset kyselivät että onko ne kännykän kuoretkin - eipä ollut nekään, ei. Kotona äkkiä sisälle ja tavaraa käsiin ja autoon... "äiti, tuliko se kännykän kuorikin mukaan?"... "ai samperi, ei tullut"... uudelleen sisälle. Onneksi olin kotipihassa edelleen.

Uusi yritys, ja tällä kertaa päästiin mökille asti. Jännitystä ajomatkaan toi säkkipimeä ilta ja sumu, ja olin jo ihan varma että paahdan oikean risteyksen ohi mutta se sentään löytyi. Mökillä tavarat pois kyydistä. Mies pyysi tuomaan hänelle myös rahaa huomiseksi kun lähtee sieltä käymään lätkämatsissa (tytöt ovat sen ajan keskenään mökillä) , sekä päänsärkylääkkeitä. Muistin toisen eli rahan - päänsärkylääkkeet ovat edelleen laukussani

Lähdettiin mökiltä Esikoisen ja Taaperon kanssa kotimatkalle. Reilun kahden kilsan päässä Esikoinen alkaa huutamaan "ÄITI, SULLA ON TAKAPAKSI AUKI!". Voi kääk! Se oli jäänyt auki kun tavaroita kyydistä pois otin, enkä enää auton takapuolelta kulkenut, joten en ollut nähnyt. Ei siinä pimeydessä voinut huomata onko koko auton peräpään kokoinen luukku auki vai ei... pakittaessa kyllä oli hyvä näkyvyys kun nyt jälkikäteen muistelen... Onneksi en ehtinyt hiekkatieltä vielä isolle tielle paahtamaan kahdeksaakymppiä... olisi se ollut vähän noloa. Miehelle kun tuosta kerroin niin alkoi ehdottelemana ajokortin poisottoa :P - tylsimys. En minä voi kaikkea muistaa ja ehdi tehdä mitä mielessä on - aika on rajallinen ja minulla on vain kaksi kättä.