Mies päätti pyhittää vapaan viikonlopun (huomenna se joku pyhäinmiestenpäivä tai mikä lienee) mökkeilyyn
taas kerran. Isosisko lähti mukaan luokkakaverinsa kanssa, kuten
Tuuliviiri, Pipa ja Poppana. Esikoinen meinasi myös lähteä mutta muutti
mielensä kun halusi jäädä Taaperon kanssa leikkimään kotiin.
Koska
uusivanha autoni ei ole mikään tilaihme, sovittiin että minä vien
lapset vähän myöhemmin niin Mies saa mökkejä lämmitettyä edeltä. Se
tunti oli täynnä huutoa ja kiljuntaa. Miten voikaan lapsista lähteä
sellainen möly kun riitelivät tietokonevuoroista *huokaus*. Poppanakin
piti kantaa kiljuvana ja potkivana (ja neito puraisi Esikoista myös)
huoneesta pois kun vuoro siirtyi toiselle. Tuli mieleen että kohta
laitan kaikille käyttökiellon tietokoneisiin niin loppuu edes tuo
nahistelu.
Kun Mies sitten soitti, että alkaa olemaan jo sen
verran lämmintä, että voin lapset tuoda, huokasin helpotuksesta. Mukaan
piti lasten lisäksi muistaa ottaa vaatereppu, ruokaa täynnä oleva
kattila, shampoo, toiset kuoret mökin kännykkään kun siinä oleva
näppäimistö oli jo puhki kulunut. Lähdettiin ajamaan... ja kilsan
päässä muistin että vaatereppu ja shampoo jäi, ei kun ympäri ja
takaisin kotiin. Lapset kyselivät että onko ne kännykän kuoretkin -
eipä ollut nekään, ei. Kotona äkkiä sisälle ja tavaraa käsiin ja
autoon... "äiti, tuliko se kännykän kuorikin mukaan?"... "ai samperi, ei tullut"... uudelleen sisälle. Onneksi olin kotipihassa edelleen.
Uusi
yritys, ja tällä kertaa päästiin mökille asti. Jännitystä ajomatkaan
toi säkkipimeä ilta ja sumu, ja olin jo ihan varma että paahdan oikean
risteyksen ohi mutta se sentään löytyi. Mökillä tavarat pois kyydistä.
Mies pyysi tuomaan hänelle myös rahaa huomiseksi kun lähtee sieltä
käymään lätkämatsissa (tytöt ovat sen ajan keskenään mökillä) , sekä
päänsärkylääkkeitä. Muistin toisen eli rahan - päänsärkylääkkeet ovat
edelleen laukussani
Lähdettiin mökiltä Esikoisen ja Taaperon kanssa kotimatkalle. Reilun kahden kilsan päässä Esikoinen alkaa huutamaan "ÄITI, SULLA ON TAKAPAKSI AUKI!".
Voi kääk! Se oli jäänyt auki kun tavaroita kyydistä pois otin, enkä
enää auton takapuolelta kulkenut, joten en ollut nähnyt. Ei siinä
pimeydessä voinut huomata onko koko auton peräpään kokoinen luukku auki
vai ei... pakittaessa kyllä oli hyvä näkyvyys kun nyt jälkikäteen
muistelen... Onneksi en ehtinyt hiekkatieltä vielä isolle tielle
paahtamaan kahdeksaakymppiä... olisi se ollut vähän noloa. Miehelle kun
tuosta kerroin niin alkoi ehdottelemana ajokortin poisottoa :P -
tylsimys. En minä voi kaikkea muistaa ja ehdi tehdä mitä mielessä on -
aika on rajallinen ja minulla on vain kaksi kättä.
perjantai, 4. marraskuu 2005
Kommentit