"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." - olipa mukava pitkästä aikaa käydä kuuntelemassa suvivirsi paikan päällä, siis koulussa. Päätin extempore lähteä kevätjuhliin (Isosiskon, Poppanan ja Tuuliviirin koululle) kun Poppana ja Isosisko kuorossa vielä esiintyivätkin. Olihan nyt Poppanan ihan ensimmäinen kevätjuhla. Se miksi alunperin mietin menemistä johtuu tästä kestokrapulasta. Mietin kuinka saan pidettyä mölyt mahassa jos sylissä on tuulesta riipuuen vieteriukko pomppimassa tai marcellino makaroni vetelänä kiehnäämässä - onneksi Jesperi heittäytyi makaroniksi vasta vartti ennen loppumista, siihen asti istui sylissä nätisti.

Isosisko sai (nyt äiti vähän ylpeilee tässä) käydä salin edessä muutamaan otteeseen. Tietokilpailujoukkue sai palkinnon (Isosisko siis yksi näistä), seuraavaksi tyttöjen pesäpallojoukkue sai pronssimitalin ja lopussa tyttö sai hakea Sisu-stipendin, johon kuului myös sisu-paita eli T-paita jossa lukee edessä ASENNETTA. Isosisko epäilee saaneensa tuon stipendin siksi kun keväällä kävi liikuntatunneilla ja osallistui milloin minkäkin lajin peleihin vaikka nilkka oli pitkään kipeänä. Liikuntastipendin olisi saanut myös jos samalle voisi useamman stipendin antaa mutta onneksi tuota on nykyään muutettu niin ettei yksi voi saada kuin yhden stipendin, samaten samaa stipendiä ei voi saada peräkkäisinä vuosina. Muistan omasta nuoruudesta kuinka hölmöä oli kun yksi ja sama saattoi hakea pari kolmekin stipendiä ja samoja joka vuosi.Huvitti myös kuinka tarkkaan jotkut muistavat kuka sai stipendin milloinkin, edessä oleva mies tuumasi toiselle, että eikös tuo saanut stipendin viime vuonnakin. No saihan tuo. Viime vuonna hyvän toveruuden stipendin.

Todistus Isosiskolla oli kuten arvata saattaa todella hyvä. Kaikki numerot yhdeksän. Pojilla sen sijaan... hmm... no, sanotaanko että parannettavaa on, tosin Esikoisen todistus on hyvä siihen nähden että tiedettiin englannista ja matematiikasta tulevan vaikeuksia kun siirtyi pienluokasta isoon luokkaan. Ihan siksi ettei pienluokan etenemisvauhti ole ollut niin nopeaa kuin normaaliluokassa, ja siksi Esikoinen on käynytkin kummassakin aineessa lisäopetuksessa ja käynee vielä syksylläkin. Ja mikä parasta. Entisen käytösongelmallisen käyttäytyminen on nyt yhdeksän! Ainoa ysi totarissa mutta hyvässä kohdassa. Tuuliviirin todistus puolestaan kertoo että vähän on vallaton poika vielä koulussakin mutta eiköhän tuo tuosta petraannu. Oli pientä parannusta vuoden takaiseen kuitenkin tullut. Ja ainahan pitää olla tavotteita eli tuosta pääsee ylöspäin vielä.

Kevätjuhlien jälkeen odottelin vanhempieni saapumista. Käytiin isän autolla hakemassa uusi pihapenkki ja aurinkovarjo+jalusta kun nettituttu myi (kiitos vielä Marinella smile.gif). Sitten kotiin ja isä pakkasi auton uusiksi, otti matkaansa Tuuliviirin ja Poppanan ja lähtivät edeltä mökille missä Mies jo Vilperin ja Pipan kanssa olivat perjantaista asti olleet. Minä ja äiti hypättiin sitten autoon ja lähdettiin kaupoille, missä aikaa vierähtikin taas pari tuntia. Kotona odotettiin että Jesperi herää, Isosisko oli laittanut pojan nukkumaan kun väsähti, ja lähdettiin sitten itsekin mökille grillailemaan ja viettämään Miehen synttäreitä vähän ennakkoon. Oikea päivä on huomenna. Mies oli tyytyväinen kun sai lahjaksi uuden auringonottopaikan eli Bali-aurinkotuolin. Oli kyllä niin mukavan tuntuinen että pitäisiköhän ostaa toinenkin...

Vähän ennen kahdeksaa illalla oltiin taas kotona ja sitten en enää muuta tehnytkään kuin vain odotin että kello tulee tarpeeksi että pääsee nukkumaan. Kun ei päiväuniakaan ehtinyt eilen ottaa ja väsytti tosi paljon.