Eilen kinkkasin naapurikaupunkiin katsomaan eräästä liikkeestä minkä hintainen tuo Nokian N70 siellä olisi... sain ihan kivan tarjouksen joten kotona ruokatunnilla sitten ääneen pohdiskelin että millähän sen saisi hankittua (siis millä luottokortilla). Mies käski keskittymään ruokailuun eikä höpisemään puhelimesta...

Ruoan jälkeen istuin taas kerran tässä koneella ja katselin kyseistä puhelinta kun Mies tuli selän takaa halaamaan ja kysäisi että haluaisinko joululahjani etukäteen. Kun myönsin, lykkäsi käteeni rahaa jossa oli melkein koko summa ja sanoi että järjestä itse loput niin saat puhelimen :)) . Vaikka kipeää liikkuminen teki niin pakkohan se oli lähteä uudelleen naapurikaupunkiin puhelinta ostamaan. Pipa ja Taapero nukahtivat autoon joten Poppana jäi sinne sisarusten kanssa odottamaan kun käväisin ostoksilla - onneksi sain auton ihan liikkeen eteen.

Kotimatkalla heitin Miehelle puhtaat vaatteet töihin niin pääsi suoraan lätkämatsiin töistä, ja kaupassakin oli pakko käydä kun maito oli taas vaihteeksi lopussa. Kirosin kyllä mielessäni kun kauppakassia hiirenaskelin autoon kannoin, ilman kyynärsauvaa ei olisi onnistunut taaskaan kävely.

Viime yö sitten meni tutusti miljoonaan herätykseen lonkkasäryn takia mutta vasta klo 5 aikoihin piti mennä vessaan. Senpä jälkeen ei enää uni tullut, ihmettelin kun selkää vähän särki. Se hellitti ja alkoi taas uudelleen ja toistui taas hetken kuluttua. Siinä vaiheessa oli pakko kokeilla mahaa että supisteleeko minua kun mahan puolella ei tuntunut mitään - no olihan se vatsa kivikova pallo eli supistuksiahan ne... ja vielä vain selässä tuntuvia (siis kun yleensä ne tulevat vasta synnytyksessä) vaikka eivät niin kipeitä olleetkaan. Pari tuntia oli sitten tuota joten eihän siinä nukuttu. Onneksi uudessa kännyssä on kivoja korttipelejä mitä pelasin sitten aikani ratoksi sängyssä maaten ;D

Pari tuntia tuota kesti, sitten hellitti ja sain nukahdettua vain herätäkseni melkein heti herätyskelloon kun perhekerhopäivä oli. Nousin ylös ja menin vessaan ja voi jee kun limaa taas riitti ja paljon. Ehkäpä nuo supistukset jotain tekivätkin? Toivoa sopii. Kävely ei kyllä tänään ole onnistunut sitäkään vähää kuin eilen. Häpyluussa tuntuu välillä jaloilla ollessa sellainen kipu kuin koko luu posahtaisi halki, ja lonkat eivät meinaa suostua yhteistyöhön eli kävelyyn yhtään. Nyt päivällä supistukset ovat olleet samoja kuin ennenkin eli tuntuvat vain mahassa. Silti tänään on kyllä joutunut liikkeessä olemaan, oli keskusteluhetki eskarissa ja sinne jouduin kävelemään kun aura-auto oli unohtanut sen tienpätkän auraamisen ja jo Poppanaa eskarista hakiessa meinasin jäädä loskavalliin jumiin. Tuumasin että parempi oli kävellä viereiseltä parkkipaikalta (jonne tie oli aurattu) kepin kanssa kuin ottaa riski että tosiaan vielä sudittelen autolla poikittain tiellä enkä pääse eteen enkä taakse. Normaalisti tuo kävelymatka on minuutin, nyt otin aikaa ja meni seitsemän minuuttia :D . Uu jee!

Poppanan päivän kohokohtiin oli kuulunut eskarin käynti taikuriesityksessä. Pelkkä esitys jo oli ollut hieno mutta täydellisen siitä oli tehnyt se, että tyttö pääsi lavalle taikurin apulaiseksi :) Palkkioksi sai ilmapallosta tehdyn koiran, jota ylpeänä esitteli kotona kaikille :))