Jouluaatto oli hiukan kiireinen, meni päivä hujauksessa ohi. Piti tehdä aamupäivästä vielä tonttukierros (tai Mies teki) ja se sotki hieman aikatauluja niin että joulusaunan ja ruokailun suhteen meinasi tulla hoppu. Onneksi vanhempani tulivat tänne niin oli heistä apua touhuissa. Normaalisti on saunottu siinä puolilta päivin mutta nyt saatiin sauna lämpiämään vasta vähän ennen, ja klo 13 oli tarkoitus saada juniori jo päiväunille että ehditään syömään ennen kuin Joulupukki tulee puoli viiden aikoihin. Noh, itse jätin saunan suosiolla väliin, siellä on tullut vain huono olo ja pää kipeäksi koko raskausajan ja kävin suihkussa ja sitten nukkumaan - päiväunet kelpasivat minullekin kun yöt on mitä on. Kovin montaa tuntia ei nukuttua tule edes yhteenlaskien jos jättää välistä pois kaikki lonkkasärkyherätykset ja vessajuoksut. Ilman päiväunia ei jaksaisi.

Muut jäivät saunomaan ja tekemään ruokaa kun nukkumaan menin ja laitoin onneksi herätyksen herättämään ruoka-aikaan. Tuskin oltiin ylös noustu kun Joulupukki jo soitteli että voisiko tullakin vaikka heti... ööööh... ei se oikein käynyt kun se ruokailu piti hoitaa alta pois tai lapset eivät olisi malttaneet enää syödä. Pysyttiin sitten alkuperäisessä suunnitelmassa ja saatiin syötyä hieman kiireellä tosin ajoissa. Pakko jakaa ruokailu kahteen ryhmään, ensin söi lapset ja sitten aikuiset kun pöydän ääreen ei kerralla kaikki mahduta.

Ruoan jälkeen ehdittiin pieni hetki sulatella ruokaa ja sitten olikin lasten odottama kohokohta. Joulupukki tuli. Tytöt esittivät taas Joulupukille pari laulua ja pukki jutteli niitä näitä. Totesi sitten että taitavat lapset olla kuin kissapistoksissa kun säkkejä katselivat siihen malliin että pitäisi varmaan katsoa mitä sieltä löytyy. Innokkaita apureita olikin seitsemän kappaletta, Jesperikin pyrki paketteja käsiinsä saamaan ja kanteli niitä saajille mielellään. Välillä meinasi hakea toisten kasasta omien pakettiensa joukkoon lisää mutta sisarukset pitivät huolta omistaan. Joulupukin lähdön jälkeen alkoi sitten hillitön pakettien avausoperaatio, kunhan kuusen altakin jaettiin paketit ensin. Tänä vuonna tuli ihan sopivasti, muutama paketti per lurjus, ettei mitään kamalaa kaaosta. Loppuilta menikin sitten lasten keskittyessä lahjoihinsa ja aikuisten vain rentoutuessa - tai no, minähän nyt en muuta teekään kuin "rentoudun" niin hyvin kuin pystyn tämän ähkyn ja ahdistavan olotilan kanssa kun liikkuakaan ei pysty. Joulupukin minulle tuoman Omronin E4 Tens:n pakkaan sairaalakassiin, voi olla selkäsärkyyn synnytyksessä oiva apu. Alla kuva Jesperistä ja Hummerista jonka Joulupukki toi - autolla ajaminen on kivaa!

2181068.jpg
Hummerin laatikkokin löysi uutta käyttöä... Siinä on kiva leikkiä.

2181076.jpg

Joulupäivänä Iona käväisi kylässä ja toi tullessaan Gracon Autobaby-turvakaukalon jalustoineen, jonka ostin pois kun sain ahaa elämyksen että tuo turvakaukalo sopii matkarattaisiin ja näin ollen ei tarvitse käsissä kaukaloa rahdata kuten ennen. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa... edellisestä kerrasta taisi ollakin jo kolmisen vuotta? Oli pakko käydä heti seuraavana päivänä kun oli vähän parempi olo aamusta liikkumisen suhteen, testaamassa istuinta autoon ja matkiksiin ja kyllä on kätevä. Enää ei tarvitse niskalimassa kanniskella vauvaa kaukalossa ympäri ämpäri ja saada selkää ja niskaa jumiin siinä hommassa.

Vanhempanikin lähtivät jo joulupäivän iltana kotimatkalle kun isä oli unohtanut lääkkeensä kotiin eli sen jälkeen on perheen kesken nautittu olosta ja elosta. Turhauttaa vain kun Mies joutuu tekemään kaiken ja lapset tietty apuna, kivut on pakottaneet minut jo konttailemaan välillä kun ei kerta kaikkiaan pystyssä pysty etenemään. Alkaa pikkuhiljaa kipukiintiö täyttymään ja odotan mielenkiinnolla ensi perjantain äitipolikäyntiä.

Tuuliviirin puhelin tosiaan oli hukassa taas vaihteeksi (ja akku tietty finito, eikä puhelimessa olisi ollut edes ääntä vaikka virtaa olisi ollutkin) ja kun Joulupukki toi muistikortin puhelinta varten, alkoi hillitön puhelimen etsintä pojalla. Löytyi Poppanan kadonneet varalasitkin... Erään laatikon pohjalta piilotettuna kahdessa osassa, ärrrh! Mutta löysi Tuuliviiri puhelimensakin lopulta. Jesperi oli laittanut sen Isosiskon koulureppuun :D Ei ollut ensimmäinen kerta - kerran aikaisemmin Isosisko oli löytänyt Tuuliviirin puhelimen penaalistaan kun se oli kesken ruotsin tunnin alkanut soimaan.