Niinhän se äidin pikkumies jo täytti keskiviikkona tuon pari vuotta  . Piti blogailla mutta kun ei ole jaksanut istua tässä tietokoneen ääressä - takamus puutuu. Ja muutenkin iltaisin on vihlonut jalkoja alta, vähän joutunut lumia kuitenkin lykkimään useampana päivänä pois jaloista kun sitä lunta tosiaan tuli tänne. Olin tiistaina ihan järkyttynyt kun Vilperin vein muskariin. Jumalattomia lumikasoja joka puolella ja puut olivat todellakin kuin postikorttimaisemasta. Tiistaina saatiin iltasella myös kokea sähkökatkos juuri kun Pako ja NCIS olisivat alkaneet. Eipä nähty sitten kun kesti reilun tunnin. Oli tunnelmaa istua kynttilänvalossa, tosin lapset eivät arvostaneet kun oli tylsää, heheh.

Kävi hyvä tuuri tuossa aikaisemmin kun pyykkisavottaan lähdin. Löysin pienen dinosaurus-pehmolelun jonka olin aikoinaan ostanut lasten serkkupojalle lahjaksi. Tyypilliseen tapaan unohdan tuollaiset asiat ja nyt Jesperi sai sen synttärilahjakseen. Oli mieleinen ilmeisesti kun nyt se on sängyssä unikaverina pupun kanssa. Säästyi rahaa mikä on ihan mukava juttu. Kuopus onnistui katkaisemaan reilu kuukausi sitten Vilperin lasien sangan ja uudet lasit pitäisi hankkia. Odottelin kutsua silmäpolille uuden lähetteen saadakseni mutta soitto paljastikin ettei lähetettä saa (ajatkin on kolme kuukautta myöhässä, lääkäriajan sain kuitenkin joulukuulle) kuin kerran vuodessa eli omasta pussista menee tuo. Noh, toimitin linssit optikkoliikkeeseen, onneksi samoja kehyksiä vielä löytyy niin linssit voi käyttää vanhoista hyödyksi. Ensi viikolla pitäisi uusien lasien tulla.

Jesperi päätti viime yönä virkistää muistiani ja palauttaa mieleen miltä tuntuu valvoa suurin osa yöstä. Poika kitis puoli kolmeen asti, annoin Pamol-F:n kun tuntui vähän lämpöiseltä ja sen jälkeen lauleskeli ja höpisi autoista klo 4 asti eikä meinannut hiljentyä millään. Masukkikin innostui pitämään potkutreenejä jotka tekivät kipeää kun työnsi jalkoja voimalla nahkaa vasten. Piti lopulta ottaa kaksi käsin mahasta kiinni ja yrittää rauhoittaa möngertäjä. Onnistui. Tosiaan klo 4 aikaan Jesperi sitten hiljentyi (katsoin kellosta) ja pääsin itsekin nukkumaan. Harmi kyllä, herätyskello soi puoli yhdeksältä että kovin pitkiä unia ei takana ole. Päiväunet varmaan maistuvat tänään.