Onpas päivät menneet haipakkaa vauhtia kun näin pitkä tauko ehti
polkkauksessakin tulla. Vaan eipä meillä elämää kummempaa ole kotona
ollutkaan.
Isosisko ja Esikoinen ovat innostuneet torttujen
leipomisesta, joten nyt on miehellä ja lapsilla ollut herkkua.. tai no,
Isosisko ei syö niitä, leipoo vain. Olen monesti ollut ihmeissäni
Isosiskon kanssa kun ne, mitä muut pitävät herkkuina, eivät meidän
neitiin uppoa. Tyttö on suorastaan nirso sen suhteen mitä kakkua,
pullaa, keksejä tai karkkia syö. Turha kuvitellakaan että kaikki
uppoaisi niin kuin noihin muihin herkkupeppuihin tässä perheessä.
Joskus se myös hieman, ihan pikkiriikkisen vain, hermostuttaa kun olisi
halunnut toista ilahduttaa ja yllättää jollain, eikä se sitten
kelpaakaan :D
Isosisko sai myös vuoden kaupassakäyntikiellon.
Oli viikolla käynyt ostamassa irtokarkkeja, punnitsi pussin, ja kun
myyjä meni tarkistamaan hintaa, se näytti 50 senttiä liian vähän.
Isosiskoa olen yrittänyt opettaa, että päästää punnittavista tuotteista
irti, mutta sitkeästi tyttö niistä pitää kiinni. Nyt oli sitten käynyt
niin, että vaikka pussi olikin vaa'alla, se ei ollut ollut siinä
kunnolla. Sain soiton kaupasta ja kun tytön kanssa keskustelin, en
epäile etteikö totta puhuisi. Meinasihan neiti minulle kerran ostattaa
kalliit omenat punnituksensa päälle, kolminumeroisella euroluvulla.
Mutta kaupan periaate on, ettei tyttö saa nyt vuoteen sinne mennä
yksinään. Eiköhän tuo nyt tästä oppinut sen irtipäästämisen tärkeyden.
Joulukin
pukkaa päälle kovaa vauhtia, ja vasta yksi lahja ostettu :o . Tässä voi
tulla pian kiire :D . Noo, torstaina on isännän vapaapäivä, jospa
silloin pääsisimme ostosreissulle aamupäivästä. Iltapäivästä onkin
sitten jo Poppanan muskarin nyyttäripikkujoulut.
Tunnustus kaappeilusta ;)
Tunnustus kerran pari vuodessa saattaa pitää blogin elämän vilkkaana? Katsotaan.
Viikko
sitten päätin kokeilla hyväkarppausta. Tosin todellakin hyväsellaista,
minä en jaksa niin tiukasti alkaa hiilihydraatteja laskemaan. Apuna
laskemisessa käytin Nutriksen
demoa. Ensimmäiset pari päivää kokeilin n. 60 g hiililareita päivässä -
voi äly kuinka huono olo tuli. Päässä humisi ja latvassa heitti,
lisäsin sitten (aah, ihanaa!)
pari aitoa ruisleipäsiivua ruokavalioon ja olo koheni, tosin päässä
tuntuu kevyeltä edelleen - laihtuikohan se ainokainen aivosolukin...
laskin että hiilareita olisi sitten ollut n. 80 g päivässä. Vettä menee
useampi litra päivässä, ostin mineraalivettä lisäksi, saa vaihtelua
juomiseen ja niitä mikroravinteitakin lisäksi. Mielenkiintoinen kirja
tuli luettua myös, Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla.
Oli niin mukavasti kirjoitettu että se piti lukea kahdelta istumalta,
ekalla kerralla luin taskulamppuni valossa sängyssä etten häiritse
Taaperon unia :D
Ensimmäisen viikon tulos näyttäisi nyt olevan
-1,9 kg. Aika paljon kun minulle olisi riittänyt kyllä puolen kilon
viikkovauhti ihan hyvin. Pudotettavaa olisi vielä kuutisen kiloa
tavoitteeseen.
maanantai, 12. joulukuu 2005
Kommentit