Eilen oli menossa toista ajanlaskua (sitä pidempää, joka ei tunnu etenevän millään) rv 15+3. Aamupäivästä piti lähteä käymään kaupassa Esikoisen kanssa ostamassa tälle evästä Joutsenon reissuun, ja tuumasinpa kauppareissulla että voi mahrotonta... joka viidennellä askeleella tuntui supistavan ja eteenpäin pääsin vain rauhallisesti etenemällä. Totesin että kotona taitaa olla syytä vetää itsensä lepoasentoon jos supistelut sillä helpottuisivat. Eivät nuo kipeitä ole, selkeitä harjoitussupistuksia, mutta turhan tiheään tahtiin tulivat. Kotonakin aina kun pompin ylös ja lähdin liikkeelle. Niinpä makoilin suosiolla sohvalla ja katselin telkkaria... niin ja luin. Äiti toi Tuuliviiriä hakiessaan mukavaa aivot-off -lukemista (siis Harlequineja), joten siinähän se aika menikin.

Yritin aamupäivästä neuvolaan soitella myös kun mielessä kävi onko normaalia että (varoitus: limajuttuja) valkkari on punertavaa (vetisyys lienee normaalia tässäkin vaiheessa?) - ei ole ennen alkuvaiheessa tuollaista ollut. Niinpä niin, aina tulee uutta vastaan "vanhallekin konkarille". Jokainen odotus on erilainen. Vaan eipä neuvolasta ketään kiinni saanut perjantaipäivänä. Pitänee katsella nyt tämä viikonloppu ja soitella sitten maanantaina jos vielä tuntuu että on tarvetta.

Ensi viikko voikin olla jo tukalaa. Toisten iloksi ja toisten kauhuksi on luvassa hellettä! Hui kamalaa! Pitänee virittää tuulettimet valmiiksi niin saa niistä viilennystä ja ulkoilmaa karttaa iltaan asti - sisällä kun on viileämpää. Ja nyt jo viikonlopuksi luvassa sellaiset lämpötilat että voipi olla "ihanaa" olla autossa tänään ja huomenna... Ilmastointi kun puuttuu.