Eipä sitten tullut eilen käveltyä kuitenkaan vaikka tarkoitus oli. Ensin meni ruoanlaittoon enemmän aikaa kun laskin, joten ei olisi ehditty ajoissa liikenteeseen ja sitten kun vähän myöhemmin piti autolla Pipaa mennä hakemaan niin Vilperi oli nukahtanut hetkeä aikaisemmin. En millään raaskinut toista heti herättää vaan jätin nukkumaan ja käväisin hakemassa Pipan kotiin Jesperin kanssa - autolla tuon hurauttaa 10 minuutissa eestaas. Kotona selvisikin että hyvä kun en herättänyt. Vilperi reppanalla oli kuumetta ihan kunnolla kun josku illalla hetkeksi sohvalle vääntäytyi. Poika vain tärisi niin että vedet meinasivat roiskua pitkin ja poikin kun vesimuki oli kädessä. Annoin lääkettä ja Vilperi meni takaisin nukkumaan.

Sitten aloitti Jesperi. Aamusta jo oli aikamoinen hajupommilasti vaipassa ja sittemmin totesin ettei jäänyt viimeiseksi. Pieneltä alkoi irtoamaan löysiä lasteja tiuhaan tahtiin eli vaipanvaihtoa riitti. Viime yö meni myös harakoille, poju valitteli vähän väliä eli herätyksiä oli xx kertaa yön aikana. Ihme kyllä en tunne olevani ihan sekaisin väsymyksestä, joten eiköhän tämä päivä mene ihan ok. Otan päiväunet jos ehdin Jesperin kanssa niin olen varmasti illalla fresh kun on Poppanan luokan vanhempainilta. Mies ei sinne pääse kun nuo vanhempainillat alkavat aina klo 18 ja Mies pääsee töistä vasta niihin aikoihin tai sen jälkeen ja matkaankin menee aikaa. Mies suunnittelikin sitten että menee mökkiä lämmittämään viikonlopuksi, on vähän hitaampaa kun saunan kautta pitää tehdä mutta takka on hajonnut eikä siihen uskalla tulia laittaa. Pitäisi löytää jostain joku takankorjaaja antamaan arviota mitä korjaus maksaisi vai isketäänkö lekalla tuusan nuuskaksi ja ostetaan uusi pienempi - nykyinen on hiukan turhan iso mutta nätti.

Nyt aamusta Vilperi näyttää olevan taas tolpillaan ja Jesperiltäkään ei ole savilasteja tullut. Enpä pane pahakseni jos noin helpolla selvittiin.

Eilen aamusta sai jännittää ystävän puolesta joka oli lähtenyt nyytin hakuun. Suloinen poika syntyikin puolilta päivin eli onnea vielä kerran Tiina ! Tuli hiukkasen malttamaton olo, tahtoisin niin jo vauvan tuhisemaan syliin... toisaalta nautin kyllä tästä odotuksestakin vielä täysin rinnoin, on niin mukava tuntea näitä potkuja masussa. Varsinkin silloin kun virtsarakko ei ole se kohde.

Eilen selvisi myös että saan työharjoittelupaikan  !! Sama paikka missä olin Jesperiä odottaessa. Ihanaa!! Päiväraha nousee reilusti minimiin verrattuna eli ei tarvi pureskella kynsiä äitiyslomallakaan. Ja nyt tiedän että aloitan äitiysloman sitten varhennettuna 8.11. sitä edeltävät kolme viikkoa olen työharjoittelussa. Enää pitää järjestää viikoksi hoitaja nuorimmaisille, tarhaan en laita kun en ota riskiä kihomatoepisodin uusimisesta. Ekan viikon syyslomalaiset voivat katsoa perään muutaman tunnin, toisen viikon Mies on kesälomalla ja viimeiseksi yritän saada joko isäni Hesasta tänne tai sitten pitää kysellä kavereilta. Eiköhän tuo jotenkin järjesty, luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä.