Satuin selailemaan tässä yhtä kirjaa, ja en voinut kuin hymyillä kun silmiini osui lainaus Sokrateelta (jos joku ei tiedä niin hän oli kreikkalainen filosofi 470-399 eKr.)... "Nykyajan
lapsilla on liikaa ylellisyyttä. He käyttäytyvät huonosti, uhmaavat
esivaltaa eivätkä kunnioita vanhempiaan. He eivät enää nouse seisomaan,
kun heidän vanhempansa tai opettajansa astuvat huoneeseen. Miten
kammottavia ihmisiä heistä tuleekaan, kun he kasvavat aikuisiksi!" Eipä ole kovin moni asia tainnut joissain asioissa muuttua tässä ajassa ;) Lohduttavaa kuitenkin tavallaan ;)
Mies
käväisi syömässä ja yllätti, toi tullessaan tuoreita hillomunkkeja
jälkiruoaksi kun tuli leipomon kautta kotiin. Lasten poistuttua
pöydästä juteltiin niitä näitä, ja Mies muisti kertoa ettei tiedä
milloin lauantaina kotiin töistä pääsee. Ylimääräinen inventaario
edessä, eikä kukaan ole laskenut mitään valmiiksi, vaan myyjät ovat
vain netin kimpussa kun ei ole asiakkaita. Miestä harmittaa
suunnattomasti kun ei itse henk.kohtaisesti haluaisi puolille öin asti
töissä olla. Sanoi jäävänsä jo perjantaina töiden jälkeen laskemaan
joksikin aikaa varastoa.
Puhuttiin myös yhteisen ystävämme
ongelmasta saada iilimato-loinen (siis avomies) ulos talosta. Ystävä
soitteli aamulla ja juteltiin melkein tunti puhelimessa. Ystävä on pari
kertaa lähtökäskyn äijälle antanut, ja tavarat pihalle heittänyt, mutta
kun toisella ei ole asuntoa, päästänyt kamoineen takaisin sisälle.
Sanoinkin ettei tuolla menolla eroon pääse, äijä ei enää ota tosissaan,
ja sama meno jatkuu. Menolla tarkoitan sairasta mustasukkaisuutta
miehen puolelta ja sitä että mies elää kuin sinkku omine menoineen ja
rientoineen joka päivä. Omat rahat on omia, niitä ei yhteisesti
käytetä, ja muita naisia riittää myös :/. On surullista seurata
vieressä tuollaista hyväksikäyttöä (sanoinkin sen) ja toivon totisesti
että ystävä löytäisi sisältään ne voimavarat mitä tarvitaan siihen,
että ei enää päästä miestä sisään. Ystävä puhuikin, että pitäisi kai
vaihdattaa lukko kylmästi kun äijä taas omille teilleen lähtee, ja
laittaa tavarat autotalliin. Jospa sitten löytäisi taas hymyn
elämäänsä, nykyään sekin on kateissa :( Ei ole helppoa, ei *huokaus*
tiistai, 27. syyskuu 2005
Kommentit