Hohhoijakkaa. Kolmatta päivää, miten sen nyt sanoisi, vähän vetämätön olo. Väsymyksen lisäksi alkoi etominen, suusta alas menevä yrittää paluuhissillä paluuta ja minä nielen urhoollisesti hissiä vain alemmas. Nukkuessa on hyvä, silloin ei tarvi nieleskellä mutta kun silmät avaa niin taas alkaa.

Lämmin ruoka ei maistu, ajatuskin oksettaa. Eilen söin pari kylmää nakkia, suklaajäätelöpuikon, kylmän grillimakkaran, banaani-partaäijäjogu-appelsiinimehusmoothien ja pari palaa leipää. Tänään aattelin tehdä ruoaksi makaroni-kinkku-juustosalaatin, jospa voisin sitä syödä... tai ainakaan se ei raavi kurkkua jos paluun tekee. Ihania juttuja mietittäväksi . Ei kovin karppia mutta eipä tuon nyt alussa tarvi ollakaan, kunhan saa jotain suusta alas ja mielellään pysymäänkin mahassa. Skarppaan karpiksi taas kun olo paranee.

Päiväunet on alkaneet maistumaan. Jos vain tilaisuuden saan niin rattaiden sijaan laitan Jesperin sänkyyn nukkumaan ja menen itse pitkälleni myös... ja nukahdan. Yleensä minun on vaikea nukahtaa päivisin mutta nyt ei tee tiukkaa, sammun kuin saunalyhty.