
Monet ovat kertoneet kuinka toista lasta odottaessa aika menee nopeasti. Missähän ihmeen aikavyöhykkeessä minä asun kun minulle niin ei käy koskaan. Jos elän normiajanlaskun mukaan niin viikot kyllä vierivät kovaa vauhtia... kohtahan on vappu ja sitten juhannus, mutta jos alan laskemaan raskausviikkoja, aika matelee. Paitsi jos kyseessä on jonkun muun raskausviikot - silloin se toinen synnyttää viikon kuluttua plussatestistä.
Väsymys ei hellitä. Olen suurimman osan aikaa kuin nukkuvan rukous
. Tuntuu ettei saa mitään tehtyä kunhan koomaan ja odotan iltaa että pääsee nukkumaan. Nyt on vielä kiva kun Mies sinne mökille eilen lähti ja lupasi tiistaina tulla takaisin. Ohhoijaa... no, ajattelin että mikäs tässä, onhan minulla Isosisko ja Esikoinen apuna, mutta sitten illalla Isosisko sai J-serkulta taas soiton että tuleeko yökylään - ja menihän tuo. Esikoinen on kyllä yllättänyt, on ollut avuksi pyytämättäkin ja tyhjennellyt tiskikonetta komentamatta. Samaten iltapalaa teki pikkusiskoille illalla eikä rähissyt yhtään. Itseasiassa... meillä oli oikein mukava ilta, mitä nyt vähän pinna meinasi kärähtää kun tehotytöt sohvilla hyppivät ja sitten toistensa päälle ja sitten huusivat että "tyhmäkakkanuija" alle jääneelle, jonka vikahan se oli että hyppääjään sattui... mitäs ei mennyt pois tieltä... eihän se nyt hyppääjän tehtävä ole katsoa mihin hyppää...Mutta jos menisin katsomaan mihin se Taapero livahti. Poju on ilman vaippaa, joten toivon mukaan ei käy kenenkään sängyssä tekemässä yllätystä sinne.
Kommentit