Eilen oli perhekerhopäivä, joten sinne tiemme kulki heti aamusta. Taapero oli mokoma jo klo 7 (jaiks, keskellä yötä)
herännyt, eikä suostunut nukkumaan vaikka kuinka yritin hyssytellä ja
tissitainnutuksella tainnuttaa vielä joksikin aikaa. Niinpä klo 10
kerhossa mukana oli jo aika väsy poika, joka ei viihtynyt lattialla
yhtään, vain sylissä. Niinpä ensimmäinen tunti meni vain istuessa,
Taapero sylissä - ja siinäkin tuo muisti välillä venkoilla ja
itkeskellä ettei olisi hyvä sylissä, mutta lattialla se vasta huuto
alkoikin. Keksillä sain lahjottua pysymään sentään tuolissa sillä välin
kun hain Pipalle, Poppanalle ja itselleni juotavaa ja syötävää kun
kahvitus alkoi. Emäntä olikin tehnyt suklaaunelmatorttua ja
mansikkakermakääretorttua tarjolle, ja lisäksi oli riisi- ja
perunapiirakoita munavoin kera. Nam!
Kerhon jälkeen kipaisin
äkkiä kaupasta maitoa hakemaan, tytöt ja Taapero odottivat autossa sen
aikaa. En viitsinyt alkaa väsynyttä poikaa irroittelemaan turvavöistä
ja taas laittamaan kiinni, kun väsyneenä Taapero ei siitä hommasta pidä
alkuunkaan. Kotona Taapero oli valmista poikaa päiväunille heti, joten
pääsinpäs taas neulomaan toista sophieta rauhassa.
Poppana ja
Pipa eivät tykänneet yhtään kun myöhemmin alkoi ukkostaa. Ukon rähinät
eivät ole olleet neitokaisten mieleen kesälläkään, vaikka tänä vuonna
niitä ei onneksi edes kohdalle tullut. Kiljuntaa ne aiheuttivat silti.
Yllätyin kyllä itsekin kun tähän aikaan vuodesta alkaa jyrisemään -
enpä muista milloin viimeksi olisi syyskuun lopulla moista ilmiötä
ollut. Vaikka onhan nyt ollutkin epätavallisen lämmintä, myös öisin.
Hyvin on tarennut ilman että lämmöt ovat olleet yöllä päällä.
Illalla
kun Esikoinen ja Mies olivat Esikoisen seuran kauden päättäjäisissä,
alkoi talossa kummittelemaan. Kuulin räsähdyksen, mutta oletin sen
tulleen leikkihuoneesta missä tehotytöt olivat leikkimässä. Meni jonkin
aikaa ja Tuuliviiri oli menossa vessaan. "Äiti, tule katsomaan!".
Isosisko hyppäsi ylös ja tuumasi voivansa siivota jäljet jos tehotytöt
siellä olivat sotkeneet, mutta vessan ovelta sanoikin "äiti, tän sinä
kyllä saat siivota". Siinä vaiheessa alkoi epäilyttää, että ehkä
vessassa ei sittenkään ole tällä kertaa wc-paperirulla revittynä
lattialla tai hammastahnaa jokapuolella. Nousin ylös ja lähdin
katsomaan... Voi herranjestas sentään! Peilikaapin toinen lasiovi oli
hypännyt kaakelilattialle, ja aivan varmasti voitte uskoa, että lattia
oli täynnä sirpaleita... isoja, pieniä ja pienen pientä hilettä!
Kummituksia on sittenkin? Mikäs se oli ghostbustersin numero? *tidi
dittit tii, tidi didi dii di ... who you gonna call..*
Kaivoin
jo harjaa ja rikkalapiota esiin mutta totesin sitten että paras unohtaa
koko juttu siihen asti, että Mies tulee kotiin jos en halua saada
käsiäni verille. Tiesin että Miehellä on jossain paksua nahkaa olevat
työkäsineet, joita kyllä tuossa tarvittaisiin. Loppujen lopuksi siivous
menikin sitten niin, että Mies siivosi ja minä neuloin ;) Kohta on
toinenkin sophie valmis tätä tahtia.
Tänään voi olla saumaa
päästä ravinteliin syömään pitkästä aikaa. Vain minä ja Mies (no, ehkä
Taaperokin - sen näkee sitten). Tuli tarjous, jolla saa kaksi
pippurihärkää yhden hinnalla, ja mietittiin jos se käytettäisiin
hyväksi. Lapset saavat kotona ranskalaisia ja kananuggetteja
(valitsivat itse), ja näin kanssaruokailijoilta ei mene luut kurkkuun
jos joutuisivat kuuntelemaan kamalaa lapsiperheen elämää ravintolassa
;P Tosiasiassa tämä jako johtuu rahapulasta mutta joku kaunis kerta kun
rahaa on enemmän niin varmasti otamme koko perheen mukaan, ja jos joku
siitä ruokahalunsa menettää niin menettäköön, kun joutuu kuulemaan että
lapsista lähtee ääntäkin. Välillä kun lukee noita juttuja "miksi
lapsiperheiden on pakko tulla pilaamaan toisten ruokailut ravintolaan
kun lapset meluavat ja blaa blaa blaa", niin tulee mieleen, että
onkohan näillä valittajilla joku on-off -kytkin itsessään jolla saavat
äänet kytkettyä pois? Meidän lapsissa taitaa olla joku vika kun tuota
kytkintä en ole vielä löytänyt...
torstai, 29. syyskuu 2005
Kommentit