Kun nyt sain purettua tuon edellisen kirjoituksen mielestä niin voisin päivittää odotusrintamaltakin tietoja. Eilen oli neuvolakäynti ja vaikka karmea jysäri päässä jyskytti niin paineisiin se ei vaikuttanut.

Rv17+3
paino: +169 g/vko (neuvolan ekaan punnitukseen kahden kuukauden takaa tullut 700 g, alusta 2,3 kg)
RR: 119/67
hemppa: 110 eli rautakuurin aloitus, ei ikinä noin alhaalla ole ollutkaan
sf: 18 cm (mitattiin huvikseen, pari viikkoa edellähän tuo vielä on viikoissa mutta tasaantuu kyllä)
syke: + ,vaihteli 135-155 välillä ja kovasti vauva liikkui vaikka itse en tuntenut mitään

Tosiaan tähän asti liikkeitä on tuntunut vain jotain pientä silloin tällöin, välissä päiviä ettei ole tuntenut mitään. Eilisillasta tuntui sitten ekat potkutkin eikä mitään hentoa kutitusta ja tänään on samoja tuntemuksia. Pieniä toki vielä, mutta kyllä ne jokusen viikon kuluttua tuntuvat jo kunnolla.

Tänään pääsin testaamaan miten selkä ja lonkka toimii kävelyn jälkeen. Mokomat käyneet kenkkuilemaan jo nyt. Piti viedä pikkubussi jarrujen laittoon kun ei niiden takia mennyt katsastuksesta läpi ja se taas tiesi sitä että minä sain Jesperin kanssa kävellä muskarista kotiin 2,5 km:n matkan. Hyvin tuo meni kun pienin askelin kulki, vauhti oli kuin tehty Jesperille :D . Oli ihan mukava kävellä pojan kanssa kun sääkin suosi ja poika puhua pulputti. Sain kuulla että meillä asuu kotona zombie ja hirviökin, Jesperi on kuulema nähnyt. Ilmeisesti ei kovin pelottavia kun eivät poikaa pelota :D . Loppumatkasta kuului vain vähän nurinaa että on tyhmää olla kävelemässä yksin - minä kysyin että miten niin yksin, olenhan minäkin mutta ei sama asia kuin jos olisi joku sisaruksista mukana. Niin, mitäs äidistä kunhan sisaruksia olisi matkassa. Matkaan meni puoli tuntia ja en minä ihan kuollut ollut että ehkä tässä voisi uskaltautua vielä lenkille kunhan unohtaa vauhdin.

Tiistaina Jesperi pääsi ekaa kertaa liikuntakerhoon, vime viikolla oli mökillä kun Vilperin kerhoon vein ja voi että poika oli onnessaan. Hieman tuo meinaa pienempänä joukon jalkoihin jäädä kun ikähaarukka on 3-6 -vuotiaat ja ohjaajan ohjeiden kuunteleminenkin on vähän niin ja näin mutta juokseminen ja muu on hauskaa. Siinä vaiheessa kun ohjaaja pyysi muita juoksemaan seinän viereen, aloin katsomaan missä Jesperi on niin poika kiipeili kirjaimellisesti seinälle - puolapuut kiinnostivat. Piti aina välillä ohjata apuohjaajana poikaa muiden mukaan mutta pääasia että viihtyi. Odottaa jo seuraavaa kerhoa innoissaan. Vilperikin tykkää ja on minustakin ihan kiva. Saan joka kerta 45 minuuttia neulonta-aikaa kun seuraan kerhoa sivusta ja käytän ajan samalla neulomiseen.