Perjantaina lähdin viettämään rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua Helsinkiin... vain minä ja seitsemän lasta. Jotta rentoutuminen onnistuisi varmasti, vanhempani ilmoittivat lähtevänsä viikonlopuksi Naantaliin (lähtivät siis karkuun wink.gif... eivät kyllä tunnustaneet). Koko talo meidän käytössä. Mies parka sai tylsistyä yksinään mökillä kun ei halunnut Hesaan.

Automatka sujui ihme kyllä melko hiljaisissa merkeissä, lapset taisivat ottaa torkut - kuskiakin alkoi vähän väsyttää mutta pysyin hereillä loppuun asti. Hesassa oltiin klo 14 jälkeen. Siinä vaiheessa isäni oli vielä kotosalla, odotteli että äitini tulee töistä ja tätini miehensä kanssa tulee sitten heitä hakemaan. Saatiin syötyä heti, ruoka oli valmiina, ja sitten pitikin keitellä kahvia. Esikoisen ja Taaperon kummitäti miehensä kera (joka on myös Taaperon kummisetä) lupasivat tulla kahville klo 16 jälkeen. Aika tasan tuohon aikaan pihaan asteli pariskunta, jota piti hetki katsella... tai lähinnä naispuolista että kukas tuo on, kunnes Taaperon kummisedän näkeminen sai kellot päässä kilkattamaan. Serkku oli mennyt leikkaamaan pitkät hiuksensa lyhyiksi ja kulki silmälasit nokan päällä niin enhän minä heti tunnistanut! Tuosta meni hetki ja äitini tuli töistä, ja taas hetki niin lisää populaa virtasi pihaan tätini ja tämän miehen muodossa. Juotiin kahvia ja rupateltiin hetki, sitten Naantaliin mänijät lähtivät ja tulipas hiljaista ja rauhallista... mutta vain hetkeksi. Sitten Esikoinen ja Tuuliviiri aloittivat keskinäiset kahinansa ja välillä olin ihan varma että Esikoinen käyttää luuvitosta vasemman koukun ja oikean suoran avustuksella kun Tuuliviiri oli herhiläisenä ärsyttämässä koko ajan. Voin ainakin hyvin ymmärtää jos edes mielihaluja välillä sellaiseen tekoon on mieleen tullut, kun minäkin meinasin ärsyyntyä - lopulta nakkasin jätkät ulos ja laitoin oven lukkoon. Jäähy pihalla tekee hyvää välillä. Kun pääsivät takaisin sisään, olivat ainakin ½ tuntia kunnolla.

Niin ja juu, tuo Jesperin konttaustaito. Se tuli selville heti kun Hesaan päästiin ja laskin pojan kuistin lattialle. Konttausasennossa läpsläpsläps eteenpäin inlove.gif. Jesperin mielestä tuo tyyli on kyllä liian hidasta, jos on kiire niin ryömimällä pääsee paljon nopeampaa. Serkun mies tuumasikin että pitäisi viedä poika armeijaan kouluttamaan alokkaita... niin tyylipuhdasta ja nopeaa eteneminen ryömien on (paino sanalla nopeaa, sillä pojalla on selkeästi turbo).

Noh, perjantai-ilta meni siis edellä kuvatunlaisen rauhallisesti, vähän telkkaria yritin katsella. Lauantaina lähdettiin aamutouhujen jälkeen kummitädilleni laitattamaan päitä kuntoon syksyä ajatellen. Minä otin taas permanentin ja taisi pienen peruukin verran lähteä hiuksia minultakin. Isosiskolta, Pipalta ja Poppanalta vain tasoiteltiin latvoja ja lyhennettiin otsahiuksia. Välillä syötiin kun kummitäti tarjosi ruoan. Poppanan hiustenleikkuun jälkeen kysyttiin että kuis on, haluaako neiti reiät korviin kun vuosi sitten jäi laittamatta. Halusihan tuo.

Poppana istui tuolilla ja puristi käsiä nyrkkiin. Lopulta antoi luvan "ampua" korvakorun korvalehteen. Aiaiaiai... se pirhanan koru juuttui "pyssyyn" kiinni ja Poppanan korva oli jumissa siinä kun koru oli läpi korvan mutta jumissa pyssyssä.  Minä juoksin auttamaan ja sain  lukon korvan takaa irti ja korva vapautui. Valitus unohtui kun peilistä näkyi korvakoru korvassa. Sitten kummitätini kysyi saako "ampua" toiseenkin korvaan korun. Poppanan taisi tehdä mieli sanoa ei, mutta halusi sitten kuitenkin korun toiseenkin korvaan. Istui taas tuolille ja laittoi kädet suun eteen valmiiksi... aiaiaiaiaiai... taas jumissa sad.gif. Tällä kertaa koru lähti korvasta pois kun yritettiin pyssyä irrottaa. Yritettiin sitten laittaa käsin koru takaisin mutta se ei onnistunut, ja Poppana paralta pääsi valitusta. Kummitätini muisti siinä vaiheessa, että hänellähän on toisenlaisiakin koruja (se millä testasi pyssyä toimi hyvin mutta niitä ei ollut kuin yksi, joten korvaan laitettiin erilainen koru, joka siis juuttui aina pyssyyn kiinni) ja haki niitä. Testasi sellaista pyssyyn ja se toimi eikä jumittunut. Nyt sitten Poppanan piti päättää antaako ampua vielä kerran koru korvaan vai ei. Sitkeä tyttö - halusi korun joten antoi ampua smile.gif. Nyt on toisessa korvassa kultainen pallo (joka tuotti ongelmia) ja toisessa kultainen tähti. Sai sitten niitä toisenlaisiakin korviksia mukaan, sinisellä kivellä olevat, niin on yhdet parillisetkin.

Huolimatta Poppanan vaikeuksista, Pipa päätti että hänelle myös reiät korviin. Valitsi punaisella kivellä olevat. Hymyillen antoi laittaa ensimmäisen... tosin hymy hyytyi kyllä hetkeksi kun korvakoru paikoilleen meni. Tovin ajaksi tuli totinen ilme mutta peiliin katsoessa alkoi taas hymyilyttää. Ja heti perään toinen ja sitten juoksujalkaa vessaan peilin eteen ihastelemaan Poppanan kanssa koruja biggrin.gif. Tuuliviiri mankui korvakoruja myös mutta en antanut lupaa. Ensinnäkin tuo on sellainen huithapeli, että tulisi pian kotiin korvalehti riekaleina kun koru olisi tarttunut kiinni jonnekin vauhdissa, siksi toisekseen... minusta pojat eivät korvakoruja tarvitse. Jos sellaiset haluaa vielä jonkun vuoden kuluttua niin sitten hankkii, en minä sitä enää sitten estele. Kai tuo joskus rauhoittuu sen verran ettei tarvitse pelätä korvan puolesta jos siinä joku killutin on. Viisi tuntia meni tuolla reissulla.

Kummitädin luota palattiin kotiin, siis Hesan kotiin. Jälleen rauhallinen (hohohohoh) ilta telkkarin vieressä höristellen korvia että olisin kuullut muutakin kuin kuin Esikoisen ja Tuuliviirin mekkalointia. Taaperokin väsähti muttei suostunut nukkumaan ja karjui Isosiskoa potkien että halusi tämän pois hänen sohvaltaan! Laitettiin arvausrinkin pystyyn kuinka kauan menee että nukahtaa. Minä veikkasin viittä minuuttia, Esikoinen kymmentä ja muut jotain vähän enemmän. Meni kahdeksan minuuttia ja poika nukkui. Sain kunnian kantaa pienen yläkertaan nukkumaan. Lapsilla olikin hyvät oltavat kun isovanhemmat olivat poissa. Saivat valloittaa näiden sängyn ja ainoastaan Esikoinen ja Tuuliviiri nukkuivat lattialla, tehotytöt, Taapero ja Isosisko mahtuivat nukkumaan vierekkäin sängyssä.

Sunnuntaina piti alkaa pakkaamaan. Ensin mietin että jos tultaisiin vasta maanantaiaamupäivästä mutta toisaalta kun kerran porukat menevät maanantaina töihin niin samahan se on lähteä jo sunnuntai-iltana niin saavat rauhassa olla hetken ennen nukkumaanmenoa. Se olikin fiksu päätös. Porukat tulivat kotiinsa klo 18 aikoihin, keiteltiin vielä kahvit ja rupateltiin hetki - vahinkovakuutusilmoitusta ei tarvinnut täytellä joten kaikki oli oikein hyvin mennyt vanhempienikin mielestä. Kotimatkalle lähdettiin vähän klo 19 jälkeen ja kotona oltiin puoli yhdeksän aikoihin. Kiva oli ajella kun ei ollut kuuma.