Rv 19+1
Aamusta heräsin hyvissä ajoin jo ennen herätyskellon piippausta, itseasiassa heräsin useammankin kerran yön aikana ihmettelemään mitähän se kello mahtaisi jo olla. On se kumma ettei osaa luottaa siihen että herää kun pitää, vaan heräilee sitten vähän väliä turhan takia. Ja nyt sitten väsyttää... vaikka siihen saattoi osansa tehdä autossa vietetty aika... hikoillen.

Hyvä etten myöhästynyt äitipolilta pahemmin. Ennen lähtöä vatsa päätti alkaa toimimaan, joten lähtö hieman venyi, ja tottakai sain eteeni hissuttelijan joka 100:n alueella ajoi 80:ä, ja jos sattui sellainen ihme että vastaan tuli suora jolloin ei ollut vastaantulijoita, lisäsi vauhtia sen verran etten ohi ehtinyt. 15-tie on surkea ohittelun kannalta. Ylämäkiä sen verran että ohituspaikat on kortilla muutenkin ja vastaantulevaa liikennettäkin oli ihan jatkuvasti. Mukava puoli oli sen sijaan se, että tuohon aikaan oli ihan mukava keli vielä ajella, ei ollut hiki autossakaan.

Äitipolilla olin vain pari minuuttia myöhässä. Kätilö pyysi odottelemaan mutta kielsi vessassa käynnin. Totesin ettei siihen ole tarvettakaan, pikemminkin voisin juoda jotain kun en kotona uskaltanut ettei tarvinnut puskissa pysähdellä. Odottelin hetkin ja sitten pääsin ultrattavaksi.

Siellä se Tähti (siis vain yksi) heilutteli käsiään ja jalkojaan rauhallisesti. Selkäranka, virtsarakko, munuaiset, aivot, vatsalaukku ym. näytti olevan siellä missä pitikin. Sen sijaan raskausviikoissa ultraaja sai ikää 18+5 eli hiukan vähemmän vaikka np-ultrassa vastasi viikkoja juuri eikä melkein. Mutta eipä tuolla heitolla tässä vaiheessa enää ole merkitystä. Istukka on takaseinämässä, nyt selvisi sekin. Sydämen rakennetta kätilö ei saanut kunnolla näkyviin (välillä se vilahti mutta Tähti vaihtoi asentoa heti) vaikka pitkään ja hartaasti sitä yritti. Halusi kuitenkin saada näkyviin  kaikki kunnolla, joten sain uuden ajan parin viikon päähän. Juteltiin siinä samalla aikaisemmista odotuksista ja kas kummaa, kätilö totesi että taitaa muistaa minut kun kerroin viimekertaisesta rollaattori- ja kyynärsauvakävelyistäni r040.gif.

Verensokereista sain ohjeen soitella aluesairaalan diabeteshoitajalle josko pääsisin hänen luokseen käymään. Jos se ei onnistu niin sitten soitan äitipolille ja varataan aika parin viikon päähän KOKS:n diabeteshoitajalle. Seuraan verensokereita nyt kotona ja noudatan ruokavaliota, sokerirasitus on alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Olipahan kyllä outoa taas kerran kävellä tuonne äitipolille... Minä olin ihan varma viimeksi että se oli viimeinen kerta. Ennen ultraanpääsyä kävi huvittamaan odotellessa kun kroppani on ilmeisesti ehdollistunut synnärille... heti kävi supistelemana kun siellä olin g010.gif.

Äitipolilta lähdin sitten etsimään reittiä irkkikaverin luokse. Se löytyikin yhtä helposti kuin kaveri lupasi. En eksynyt kertaakaan. Kiitoksia vielä kerran erittäin maukkaasta hirvipadasta, jota sain syödäkseni. Kyllä jaksoi hyvin ajella kotiin g020.gif. Kotimatkalla helpotusta olotilaan toi suihkepullo josta aina välillä supsuttelin vettä puserolle ja iholle - viilensi ihan mukavasti. Kyläpaikasta ajelin suoraan mökille mutta vieraat olivatkin jo ehtineet lähteä, ja kun Taapero ei siellä suostunut päiväunille, ajelin pojan kanssa kotiin ja laitoin omaan sänkyyn nukkumaan. Mennään sitten illalla vielä käymään mökillä uudelleen kunhan vähän viilenee.

Ai niin. Esikoinenkin muistutti olemassaolostaan kolmen päivän hiljaisuuden jälkeen. Sain pari tekstiviestiä joissa kyseli saako laittaa väriä joka lähtee pois d075.gif Piti soittaa että mistähän hän oikein puhuu ja selvisi että Vaarin vaimoke olisi värjäämässä pojan päätä jos lupa heltiää. No, kokeilkoon kunhan ei tavaksi ota.