Viikonloppu meni aika hyvin kun sai vain olla ja levätä. Mies ja isommat lapset hoiteli Tirppanan vaipanvaihdot ja ruoat. Pariin otteeseen meinasi alkaa viiltämään mutta Panacod tehosi. Ihana lääke!

Eilen jo epäilin miehelle että noinkohan tänään olo onkin sitten kipeä kun pitää itse vaipat vaihtaa. No, aamulla Tirppana heräsi sopivasti märkää vaippaa valittamaan kun mies vielä oli kotona, joten tämä vaihtoi kuivat. Olo oli vielä ihan ok. Vähän ennen puolta päivää tuntui että voisi syödä jotain ja kun hiilarit eivät sovi niin piti alkaa karpin juustoleipäsiä tekemään. Imuroin samalla (viikko sitten hajosi imuri ja uusi saatiin eilen) eteisen ja keittiön ja johan alkoi vatsaa viiltämään. Yritin silti jatkaa touhuja kun olin etsimässä rintapumpun osia ja pulloja, maidonkerääjiä ym. pestäkseni ja keittääkseni ne mutta oli pakko lopettaa. Viiltely meni niin ikäväksi että tuntui etten pysty puhumaan, hengittämään saati että liikkuisin yhtään. Sammutin uunin ja vaivalloisesti pääsin sänkyyn makaamaan ja jotain kivusta kertoo se että itkin. Minä en yleensä itke. Tirppana oli myös alkanut itkemään hetkeä aikaisemmin ja haju kertoi että vaipassa oli kakka mikä ilmeisesti poltteli... mutta kun en vaan kyennyt liikahtamaan. Itku loppui kuitenkin kun tyttö näki että äiti itkee, haki pyyhkeen ja tuli viereen kuivaamaan kyyneleitäni ja halaili ja lopulta peitteli pyyhkeellä ja peitolla ja kävi viereen makaamaan . Onneksi puhelin oli taskussa joten soitin miehelle töihin ja varmistin että oli juuri lähdössä hakemaan Vilperiä eskarista. Sanoin että tulisi sisään asti kun olisi hajupommi odottamassa. Mieskin tajusi että kipu on tosi kova kun itkien soitan mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Tuli kotiin, vaihtoi vaipat ja otti leipäseni uunista ja teki syötävää kun maha murisi, en ollut syönyt sitä ennen mitään. Tai no. Kaksi Panacodia heitin suuhuni ennen liikkumattomaksi käymistäni. Kolmen tunnin makoilun ja päiväunien jälkeen kipu onneksi hellitti mutta näköjään tässä ei parane tehdä yhtään mitään. Muuta kuin odottaa että päivät kuluvat ja tulisi äkkiä ensi viikon torstai. En sairaalasta kotiin kyllä enää tule! Käly oli ihana ja vei ja haki Vilperin ja Jesperin liikuntakerhoon kun soitin etten itse kykene. Ei jäänyt kerho pojilta väliin.

Huomenna pitää ottaa ihan iisisti ja liikkua varovaisesti jos saisin kuitenkin Tirppanan ja Jesperin vietyä perhekerhoon. Saisivat vaihtelua ja minun ei tarvitse siellä liikkua. Kerhon jälkeen olisi sitten oma neuvolakäynti ja Vilperin haku jonka jälkeen voin kaatua taas sänkyyn. Tosin ei tämäkään herkkua ole kun peppu puuttuu, lonkkia särkee jne. Onneksi tämä on viimeinen raskaus. Kivuttomilla hetkillä kyllä nautin näistä ihanista muljauksista mahassa, tiedän että niitä tulee ikävä mutta kyllä tämä nyt oli tässä. Onneksi sterilähete on olemassa.

Tuosta uudesta imurista sen verran että tosiaan pari vuotta vanha Electrolux levisi viikko sitten, edellinen E-lux kesti myös vain pari vuotta joten nyt vaihtui merkki. Ei nuo näköjään kestä tämän perheen vaatimuksia käytölle eli ostettiin nyt imuriksikin Miele. Siinä on jo pelkkä takuu pari vuotta että eiköhän tuo kestä.