Taas yksi viikko täynnä ja kahdeksan laskettuun aikaan jäljellä. Edelleenkään ei kyllä tunnu siltä että olisi kiire päästä mahasta eroon, kyllähän tämä mukana kulkee. Yöt vain ovat hankalia. Kyljen kääntäminen tuntuu tekevän kipeämpää joka yö kun selästä vihloo jalkoja liikuttaessa. Ja entäs sitten yölliset vessareissut joilta ei voi enää välttyä... ai ai ai. Pitää ottaa seinistä ja pöydistä tukea että kärsii kävellä. Aamulla kun liikkeelle lähtee, kävely onneksi onnistuu sen kummemmitta.

Pikkuinen möyryää masussa edelleen siihen tahtiin ettei tarvitse miettiä onko hengissä vai ei. Tuuliviirillä oli hauskaa illalla kun metsästi pientä nyrkkiä mahanahan läpi kun näki terävän kohouman vatsanahassa. "Nyt se karkasi pois käden alta, taas se tuli tähän"... "Mitähän tapahtuu jos vähän painan vastaan? - Se karkaa!". Supistuksen tullessa vatsan muoto muuttui kolmioksi ja sekin oli lapsista huvittavan näköistä. Halvat huvit meillä.

Eilen katselin aamusta jo että ihan kuin maha olisi tipahtanut jo. Joko niin tai sitten Tähtönen on jossain pienessä mytyssä tuolla koska ylempänä on selkeästi tilaa enemmän kuin aikaisemmin. Taaperosta muistan kuinka neuvolassa rv 33 th antoikin kommentin että maha on tippunut eli eipä tuo mitään merkitse vaikka niin olisi käynytkin. Ei se ainakaan minulla tarkoita sitä että ennen aikojaan tulisi.

Eilen kakkabongauksen yhteydessä löysin vain kerran madon Taaperon tuotoksesta... ja vain yhden. Jospa nuo pian katoaisivat kokonaan. Joka päivä on tullut pestyä pojan lakanat vaikka ohjeissa ei niin neuvottukaan tekemään. Minä mielummin teen vähän enemmän ja pääsen noista toivon mukaan eroon äkkiä, kuin että tekisin vähemmän ja vitsaus jatkuisi. Mutta onpa meillä nyt siistiä ollut kohta viikon ajan .

Jaaha, Taapero heräsi joten aamupesuille ja sitten Pipaa viemään ensimmäistä kertaa kerhoonsa....

... (Puolisen tuntia myöhemmin)...No niin nyt on Pipa kerhossa ja Taapero syö aamupalaa. Juon kupillisen kahvia ja sitten taas pyykkikone pyörimään ja siivoamaan. Vietiin Pipa metsäpolkua pitkin kerholle (jyrkkää ylämäkeä) ja nyt reisilihakset kramppaavat. Inhottava tunne. Taisi ottaa lihaksiin se viimseisin jyrkin kohta jossa kannoin Taaperoa ylös mäkeä.

Eilen käytiin hakemassa Isosiskon kanssa vähän myytäviä keksejä ja karkkeja. Tytöt keräävät jalkapallojoukkueelleen rahaa noin. Tällä kertaa myytävänä on
Pikkuveljen Paras Toffeesekoitus ja
Tonttumuorin Piparisydämiä

Kummatkin on herkullisen makuisia. Vaikka en saisi niin sorruin eilen maistamaan molempia... ja otin lisää... ja lisää... ja sitten en uskaltanutkaan enää edes vilkaista verensokerimittariin päinkään. Nyt on pakko osoittaa luonnetta ja vastustaa syömähaluja vaikka mieli tekisi kuinka. Uhkasinkin ostaa yhden toffeerasian sairaalakassiin ja kun Tähti on syntynyt, syön sen rasiallisen sairaalassa heti .

Niin ja huomenna saa taas painoarviota vauvasta kun äitipolilla käyn. Saas nähdä tuleeko mitään sanomista pitkäaikaisverensokerista. Edellisen kerran sen arvo (otettiin kun olin vuorokausikäyrässä) oli 4,7 mutta viime viikolla otetun arvo 5,4. Tuuliviirin aikaan minulla oli tuo 5,6 ja siitä diabeteshoitaja sanoi että se oli liikaa .