Uimahallipäivä. Lapset ovat jo
viikon odottaneet tätä päivää, ja Pipa harva se päivä kysynyt, että
koska mennään taas uimahalliin.
Taapero herätti aamusta jo puoli
yhdeksän aikaa, hörppäsi aamumaidot kainalossani, konttasi pois
sängystä ja alkoi nostella lattialta vaatteita pääni päälle kun minä
käänsin vain kylkeä ja yritin vielä nukkua (ei olisi pitänyt valvoa puoli kahteen elokuvaa katsellen).
Kun huomasi ettei äitiin tule liikettä, kiipesi takaisin sänkyyn ja
siitä omaan pinnikseensä. Taisin välissä torkahtaa kun tuntia myöhemmin
havahduin siihen, että pinniksestä kuului kyllästynyttä narinaa, mikä
muuttui hekotukseksi kun aloin pojulle juttelemaan. Kärppänä Taapero
kiipesi taas yli laidan viereeni, siitä lattialle ja nosteli jälleen
vaatteitani minulle ja taputti käsiään riemastuneena yhteen kun nousin
ylös :)
Sain aamukahvin keitettyä kun Mies soitteli jo mökiltä,
että joko mennään. Lähtivät mökiltä tulemaan kotiin, ja kotona Mies
hoputteli lähtemään niin että aamukahvikin jäi kuppiin kun en ehtinyt
juomaan.
Taaperoinen itkasi ekan kerran jo siinä vaiheessa kun
oli vaippasiltaan lattialla minun riisuutuessa. Suihkussa itku taas
koveni mutta altaalla ei itkua tällä kertaa tullutkaan, paitsi jos joku
roiskasi vettä naamalle tai minä yritin päätä kastella pojalta.
Ilmeestä päätellen oli kuitenkin kivaa kun pystyasennossa pitkin
allasta poikaa kuljetin. Esikoisen kanssa käytiin uimassa taas
kestävyyskilpaa, tällä kertaa sain uitua 550 metriä, Esikoinen tosin
laittoi jälleen 50 metrillä paremmaksi :D - mutta minä ajattelin
lopettaa tuohon mennäkseni Taaperon vahdiksi, että Mieskin pääsee
uimaan. Poislähdettäessä suihkussa oli itkun paikka, mutta niin oli
eilen kotonakin suihku hyvin ikävä.
Kotona laitoi Taaperon
nukkumaan, mutta poju sai jonkin piristysruiskeen jostain. Kiipesi
sängystä kolmeen otteeseen pois ja aina ennen kuin kuulin pikkujalkojen
aiheuttaman tuminan, oli ehtinyt jo kaivella milloin vanhoja lp-levyjä
koteloistaan tai tyhjentänyt vaatelipastonsa laatikon lattialle tai
räpläsi innoissaan tietokonetta johon oli laittanut virrat niin
keskusyksikköön kuin monitoriinkin, ja taustalla pauhasi telkkari. Minä
sitten siivoamaan ja kippaamaan poitsu takaisin petiin ja komensin
nukkumaan - lopulta kolmannen kerran jälkeen uskoikin ;)
Päivän
aikana käytin hyödyksi Soneran sunnuntai etua eli puhelut maksimissaan
euron. Soittelin mummolle, P-serkulle ja vielä illalla äidille. Mummo
kun kuuli että olen alkanut neulomaan, lupasi lähettää mulle omat
lankansa - saa nähdä mitä sieltä tulee :) Ikävämpää oli mummolta
kuulla, että oli saanut jokin aika sitten pienen sydänkohtauksenkin :/
Ei noiden (mummon ja papan) nyt tarttis alkaa kilpailemaan siitä kumpi niitä saa useammin *hurttia huumoria*.
*****
Illan
luontoääni: kolme nuorinta testaa selän takana, kuka kiljuu kovimpaa -
harmi ettei tätä pysty jakamaan teidän kanssanne lukijat ;)
sunnuntai, 9. lokakuu 2005
Kommentit