Noin, nyt on käyty äitipolilla, diabeteshoitajalla, labrassa ja vielä neuvolassakin. Äitipolille meno tuottikin urheilusuorituksen kun elämäni ekaa kertaa en saanut autoa mahtumaan sairaalan ilmaisparkkiin missä ei ole aikarajoitusta. Piti sitten ajaa lippuautomaattiparkkiin ja eihän minulla ole kolikoita kun kortilla aina maksan. Auto siihen ja "nopeeta" lyllertämään sisälle raput ylös automaatille, jonotin siinä, sain rahat, raput alas kahvioon että sain vaihdettua kolikoita, raput ylös ulko-ovella ja raput alas parkkipaikalle ostamaan pysäköintilippua. Ja sitten taas raput ylös että pääsin sisään sairaalaan, raput alas ja kahvion ohi toisille oville mitä kautta pääsi ulkoa kiertämään äitipolille. Tuli hiki ja kävi hengästyttämään .

Polilla sitten olikin uskomattoman hiljaista . Pääsin heti pissanäytteen antamaan ja sieltä suoraan ctg-käyrään. Vauveli oli oikein liikkuvaisella tuulella, sykkeet pyöri pääosin 172-195 tienoilla kun zumbat oli menossa. Koko käyrästä ei olisi tullut mitään ellen olisi pitänyt läpyskästä kiinni ja metsästänyt sykettä takaisin näytölle kun karkasi alta . Käyrän jälkeen ehdin istua muutaman minuutin kun lääkäri jo kutsuikin. Veikkasin painoarvioksi itse 2,7 kg, kone antoi 2578-2704 g eli aika hyvin veikattu. Mitat vastasivat viikkoja ja aika lähellä keskiarvoa ollaan eli ruokavalio puree tuon perusteella. Supistella saa ihan rauhassa, nyt teki ekaa kertaa sisätutkimuksen käsin eikä ultralla ja tulos, kohdunkaulaa 3cm, kohdunsuu pehmeä ja sitten arpoi onko kiinni vai ehkä sormenkärjelle auki - merkkasi korttiin että kiinni. Parin viikon kuluttua uusi käynti.

Diabeteshoitajalle pääsin heti ilmottauduttuani ja tämä ihasteli kuinka hienoja arvot ovat ja ihmetteli kuinka jaksan olla näin tiukkana syömisten kanssa eli jättää leivät, perunat, pastan ja riisin pois että enkö kärsi siitä. Ihasteli kyllä tätä kun ylityksistä näki että todella herkästi pomppaavat. Hieman näreissään oli siitä ettei kukaan ole laittanut minua labraan aiemmin joten nyt laittoi lähetteen pitkäaikaissokeria varten, kilpirauhasarvot, pieni verenkuva ja mitähän muuta. Halusi myös paastopissanäytteen eli siksi kävin omassa neuvolassa hakemassa lähetteen sitä varten ja putkilot niin huomenna toimitan senkin näytteen ja perjantaina soittelen sitten ja kysyn tuloksia. Koska ruokavalio puree näin hyvn niin totesi ettei tarvitse hänen luonaan enää käydä ja kannusti tsemppaamaan nyt vielä nämä vikat viikot. Jutellessa muisti että olin kuudetta odottaessa käynyt hänen luonaan ja kun kysyi monesko nyt on tulossa ja kuuli että yhdeksäs niin meinasi pyörtyä . "Kuinka sinä jaksat? Ja olet niin pirteän ja hehkeän näköinen kun yksikin väsyttää."

Diabeteshoitajan luota vaapuin labraan ja luovutin neljä tai viisi putkiloa verta. Sitten oli pakko käydä kahvion kautta syömässä ruisleipä ja juomassa kuppi kahvia ennen kotimatkaa kun maha murisi jo pelottavasti ja kahvi takaisi sen etten ehkä pilkkisi autossa. Oli kyllä niin ihana näky kun poislähtiessä synnärin puolelta tuotiin sängyssä tuore äiti hisseille pieni mytty mahan päällä... oih ja voih. Tuli malttamaton olo. Jos välillä tuntuu että aika etenee äkkiä niin nyt tuli taas tunne että tässähän on vielä monen monta viikkoa ennen kuin itse on tuossa tilanteessa.