Jokohan ehtisi jotain kirjoittamaan, viime viikko meni siivotessa kun lauantaina vietettiin Esikoisen, Tuuliviirin ja Jesperin synttäreitä. Isompien vähän jälkikäteen ja nuorimman vähän etukäteen - selvisi yhdellä siivous/leipomisstressillä. Sen päätin etten kesän rippijuhlille leivo yhtikäs mitään vaan tilaan kaiken valmiina, ja harkintaan menee kyllä juhlapaikkakin. Alkaa koti olla vähän liian pieni populamäärää katsoessa. Serkkuni laski että jossain vaiheessa lapsia kirmasi talossa 17 (mikäli ei seonnut laskuissa) ja aikuisia oli 9 (jos itse en seonnut laskuissa) - juuh... meteliä siis riitti ja kahvipöytä jäi liian pieneksi reilusti. Piti jakaa pöytään pääsy neljään osaan eli jos vuokraisi suosiolla juhlapaikan kesällä. Hyvänä puolena olisi myös se ettei tarvitse ottaa siivousstressiä, helppoa kuin mikä. Ulkoilmajuhlintaan voi sää tuoda omat haasteensa.

No, juhlien jälkeen sunnuntain ja maanantai menikin ihan vain toipuessa juhlista. Tiistaina meinasin onnellisesti unohtaa Pipan kerhon - havahduin vähän ennen klo 10 että herttinen, likan pitäisi olla jo kerhossa. Äkkiä hoputtamaan tytölle kenkiä ja vaatteita päälle. Sain Pipan matkaan niin jo kerho-ohjaaja soitteli ja kyselikin että tuleeko tyttö tänään (pelkää että tyttö jää matkalle kun yksinään kulkee vaikka olen sanonut ettei niin tee, sanoin että tulossa on, viipottaa jo metsäpolkua pitkin kerholle).

Ruoan jälkeen sain uuden ahaa-elämyksen - tiistaihan tarkoitti sitä, että Pipalla on myös muskari. Onneksi sain pikku nuhanenän eli Jesperin nukkumaan päiväunet vähän paremmin kuin maanantaina. Reppanalla kun on nenä tukkeessa ja vain tissin avulla osaa päiväunille käydä niin oltiin hieman pulassa kun imuttelu ei onnistunutkaan maanantaina - seurauksena yliväsy kiukkuinen poika . Kävin tiistaina sitten ostamassa Otrivin nenäsuihketta (saa antaa jo 1-vuotiaalle) ja sen avulla tiistaina onnistui syöminen ja nukahtaminen. Poika heräsi sopivasti niin että sain syötettyä ja vaipat vaihdettua ennen muskariin lähtöä niin nappasin pienen mukaan haukkaamaan raitista ilmaa muskarin ajaksi.

Eilen oli sitten ekaa kertaa maa valkoinen aamulla... ja lisää räntää satoi. Äiti soitti sunnuntaina ja sanoi Hesassa olleen jo silloin valkoista maassa että vaihteeksi näin päin että tänne tulee myöhemmin. Eipä vanhempani kuitenkaan siitä loskasta jääneet nauttimaan, kävivät maanantaina ostamassa äkkilähdön ja tiistaina lähtivät Turkkiin viettämään isän 60-vuotis päiviä . Eilen isä soitteli ja kehui että lämmintä on +25 astetta, meillä oli +1,4 eli hiukan on eroa joo - mutta en ole kade. Minä en niistä helteistä tykkää, tulisi nyt vain kunnon pikkupakkaset ja lunta kunnolla niin . Tänään se eilinen valkoinen maa on sitten muisto vain. Toista se oli vuosi sitten, oli saanut jo lumitöitäkin tehdä.

Eilen oli viimeinen päivä hakea influenssarokotus Jesperille, Mies oli sitä mieltä että se otetaan, joten perhekerhosta suuntasin neuvolaan. Poika sai piikin pienellä protestoinnilla ja sitten postiin. 25 partiolaisten joulukaleteria piti lähettää Kiinaan - kansainvälistä toimintaa . Toivottavasti ne ehtivät ajoissa.

Ärräpäitä sain myös päästellä mielessäni eilen Tuuliviirin takia. Kuukauden käytössä olleet housut polvesta alaspäin riekaleina. Mies oli lähdössä Prismaan joten sanoin että ostaa uudet, annoin vanhoista vielä koon 146. Okei, Mies ja Tuuliviiri lähtevät kauppaan ja tulevat housujen kanssa kotiin. Hienot housut mutta verenpaine alkaa kohota siinä vaiheessa kun katson kokoa - 134!!! Huomautan asiasta Miehelle, joka sanoo että kyllä ne näytti sopivan. Komennan Tuuliviirin pukemaan housut päälleen ja mitä tapahtuu? Lahkeet ovat tyyliä "minä pelkään nousuvettä", ei paljoa mutta kuitenkin. Lisäksi poika ei meinaa saada housuja kiinni eli vyötäröltä aivan liian tiukat, tähän Mies tuumaa "no eihän ne saa liian löysät olla etteivät tipu päältä"... AAARRRGGGHH. Joo-o... ei liian tiukat mutta olisi ne kyllä hyvä  saada  kiinni. Lisäksi housuista puuttui se vyötärön nappikin kun katsoin. Liian tiukka vyötärö niin Tuuliviiri ei ollut kaupassa edes yrittänyt nappia kiinni laittaa . Ja tästähän seuraa se, että minä joudun tänään Prismaan housuja vaihtamaan kun Mies ei sinne enää lähde. Ei kiinnostaisi minuakaan vaan pakkohan se on.