Etoo ja väsyttää, ei tässä kai muuta tarvitse kirjoittaa. Posliiniprinssiä on pari kertaa saanut halata, valkosipulin haju leijumassa kämpässä saa oksennusrefleksi toimimaan välittömästi... ja arvatkaa haiseeko täällä valkosipuli juuri nyt  . Tähän asti tuore valkosipulin haju ei tehnyt tätä mutta nyt.. voi äiti... Toivottavasti saan syötyä ruokaa edes jonkin verran etten huomenna joudu asumaan ulkona satoi sitten vaikka marsilaisia taivaalta.

Ilo on sentään se, että Jesperin kummitätikin odottaa ja päiviä on vain viisi minua vähemmän. Minä Kalelle jo helmikuussa sanoin että toukokuussa plussaa ja niinhän tuo teki