Huhhuijaa, maanantaina aloitin työharjoittelun ja illat on menneet sitten rambona sohvalla makoillen. Vaikka työpäivällä on pituutta vain 5 tuntia niin siinäkin ajassa tulee oltua liikkeellä ja jaloilla sen verran, että illat on menneet mehevän lantio- ja selkäsäryn merkeissä. Totesin toissailtana Isosiskolle, että maanantaina on kai neuvolakäynnin yhteydessä haettava ystäväni kyynärsauva auttamaan kotona liikkumista. Yön levon jäljiltä onneksi aamuisin jalka on noussut vielä sen verran että jospa seuraavasta kahdesta viikostakin selviäisi ilman kepin apua töissä.

Ihan kivaa vaihtelua tuo työharjoittelu kyllä on ollut, ja siitä on ollut hyötyäkin. Sen ansiosta pääsin livistämään töihin kun lapset ovat olleet syyslomalla tämän viikon (ei tarvinnut kuunnella nahistelua aamusta iltaan) ja lapsetkin ovat kuulema nauttineet kun en ole ollut komentelemassa *wirn*. Hyvin näillä on lastenhoidon suhteen viikko sujunut, kertaakaan eivät soitelleet töihin edes perään. Minä sen sijaan soittelin joka päivä ja kyselin kuulumisia. Toinen hyvä puoli on työharjoittelun vaikutus äitiyspäivärahaan, siitä tuli päätös että vähän päälle 700 e/kk olisi tulossa. Ihan kiva summa uuteenkin minimiäitiyspäivärahaan verrattuna.

Ensi viikolla tänne tulee sitten isäni Hesasta hoitovuoroon. Ilmoitti että aikoo sitten yöpyä mökillä, ilmeisesti haluaa rauhoittaa illat. Mies on ihan jippiii kun pääsee tuon siivellä itsekin mökille viikoksi. Eihän se ole kohteliasta toista yksin jättää. No joo, menkööt. Enköhän minä yhden viikon selviä illoistakin vaikka särkisi kuinka. Rajottaa liikkumisen vain pakollisiin ja ottaa muuten rennosti.