Viikon teema on terveyspalveluiden käyttö, tänään vuorossa aamusta ajo Kotkaan ja äitipolille. Varasin matkaan tunnin, joka ei sitten riittänytkään vaan myöhästyin hiukan. Olin kyllä klo 10 parkkipaikalla mutta ennen kuin kepin kanssa könkkäsin polille sisään, kello oli jo kymmentä yli.

Pääsinkin heti ctg-käyrään ja Hipsu laittoi hippulat vinkumaan. Kätilö nauroi että toinen haluaa esiintyä, johon totesin että ei kun ihan normaalia elämää pitää... syke vaihteli pääosin 170-184 kun meno oli mahaa heiluttavaa koko puolituntisen ajan mitä käyrässä olin. Käyrältä menin odottelemaan lääkärin luo pääsyä, ja sain kuulla että ekaa kertaa elämässäni minulla oli pissassa proteiinia, ei paljon kuitenkaan. Verenpaine katsottiin myös ja yläpaine oli hiukan koholla. En ehtinyt kuin istahtaa alas ja kaivamaan laukusta kirjan kun lääkäri jo kutsui tutkittavaksi. Olipa nopeaa, en saanut lukurauhaa yhtään.

Lääkäri kyseli verensokereista ja tutki seurantavihkoa. Ei tullut noottia vaikka siellä näkyi aina välissä punakynällä merkittyjä liian korkeita arvoja. Sisätutkimus kertoi samaa mitä aiemmissakin odotuksissa. Supistella saa ihan rauhassa napakastikin, minä olen simpukka. Kohdunsuu on 1 cm auki ja takana, kohdunkaulaa jäljellä 2 cm ja pehmeä - ei siis kovin edistyksellinen tilanne vaikka nyt vähän edistystä yhdeksän viikon takaiseen tilanteeseen on tullutkin. Vauvan pää on laskeutunut lantioon niin ettei siitä kunnon mittaa saanut ja näin ollen kone antoi painoarvioksi 3230 g, mistä lääkäri totesi että luultavasti päämitasta johtuen heittoa on. Voi siis hyvinkin olla samoissa kuin Jesperin aikaan samoilla viikoilla eli 3,5 kilon tuntumassa. Eihän tämä siis enää mikään pienenpieni ole mutta enpä minä osaa minejä tehdäkään. Napanuorivirtaukset oli hyvät, istukassa vähän kalkkeutumaa mutta normaalia sekin.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri tutkaili taulukoita ja sanoi että arvion mukaan menee ihan keskiarvon tuntumassa mutta toisaalta katseli että minulla on näitä isoja lapsia ja raskausdiabetes niin uusi käynti reilun parin viikon kuluttua (2.1.) uuteen painoarvioon. Ja kun painoarviot on ennenkin kohdallani näyttäneet pienempää kuin mikä on ollut lopputulos. Sanoi että katsotaan sitten mitä tehdään, aletaanko käynnistelemään vai ei eli sairaalakassi mukaan. Tarkoittaa siis myös kuski mukaan koska jos jään sisään niin ei autoa Kotkaan voi jättää. Koska käynti osuu perjantaille niin olen hiukan epäuskoinen että ottavat osastolle viikonloppua vastaan mutta onhan se kassi mukaan otettava. Sen verran puheista sai käsitystä ettei ainakaan LA:n yli päästettäisi vauvojen kokojen ja rd:n takia eli käynnistely olisi kuitenkin edessä jos vauhtihurja mahassa ei yllätä ja päätä tullakin etuajassa ihan itse (hahah, ja hevoset lentää).

Lääkärin luota menin varaamaan uutta aikaa ja yllätyksekseni sain kuulla että labran kautta. Lääkäri oli laittanut lähetteen toksemiakokeisiin. No, eipä minulla mikään kiire ole ja vertakin riittää vaikka oli nyt kolmas kerta vajaassa viikossa kun suonistani verta napataan. Tänään kolme putkilollista eli seitsemän nyt kaikenkaikkiaan :D . Labrasta soittelin Miehelle etten taida Pipaa ehtiä hakemaan eskarista kun aikaa oli puoli tuntia ja jonotin edelleen verikokeeseen pääsyä 62 km:n päässä. Mies kävi sitten hakemassa tytön kotiin jossa Isosisko ja Tuuliviiri olivat viettäneet sairaspäivää (Tuuliviiri yhtä kuumeetonta päivää ja Isosisko taas sairastui eilen). Labran jälkeen oli pakko mennä jo tankkaamaan itseäni eli kahvioon, johon sovin Jesperin kummitädin kanssa treffit. Alunperin piti ajella heille kylään mutta tämä olotila ei nyt edelleenkään ole mikään hyvä ja tarttuvuus tässä viruksessa on turhan osuva, viitsi muita tartutella.

Kotiin tultua olin aivan tööt. Väsytti niin että hyvä kun pystyssä pysyin, joten houkuttelin Jesperin päiväunille ja sammuin itsekin. Reilu pari tuntia unta, ja kun heräsin niin olisin voinut kääntää kylkeä ja jatkaa unia mutta piti jättää yöksikin jotain eli noustiin pojan kanssa ylös syömään. Tässä vaiheessa selvisi että Vilperikin on sairastunut :( . Ainoa terve joka ei ole edes ollut sairaana tässä perheessä tämän taudin takia on Esikoinen. Saas nähdä vieläkö tarttuu häneenkin vai suojaako jatkuva valkosipulin syönti - poika haisee joka päivä valkosipulille kun koulussa mättää sitä ruokiinsa.

Mutta nyt voisi taas tehdä veikkauslistan jos halukkaita veikkaajia piisaa. Samaan tyyliin kuin Jesperiä odottaessa.