Eiliseksi oli heti aamuksi muistilistalla autotohtorille soittelua (ensi keskiviikkona menopeli taas pajalle klo 8:ksi - yäk, aikainen herätys jälleen), opintolainan korkotukihakemuksen täyttö ja toimitus Kelaan ja vakuutusyhtiöön soitto, että saa hieman maksuaikaa lisää.

Laittelin sitten laskujakin maksuun ja huomasin, että opintolainan tiedoissa on nyt kyllä kauhunväreaineksia - verkkopankin mukaan minulta perittäisiin 3oo euroa kk:ssa jatkossa. Ei helskutti, ei se lottovoitto ole vielä tullut, joten äkkiä soitto omalle pankkineuvojalle ja kyselemään mitä tuo oikein meinasi. Kun eihän me noin oltu sovittu. Mielellänihän minä velan äkkiä pois makselisin mutta kyllä kotihoidon tuesta pitäisi jäädä rahaa muuhunkin elämiseen. Sovittiin tapaaminen ensi keskiviikoksi - ja vasta illalla muistin että eihän se käy kun menopeli on siellä pajalla eli pakko perua tuo tai saada jostain kyyti... Pankkineuvoja vain on sairaslomalla keskiviikkoon asti eli peruminenkin jäisi viime tippaan.

Aamupäivä meni hujauksessa kun soittelin sinne tänne, enkä sitten ehtinyt kauppaan ennen Taaperon päiväunia. Kun sain pojan unille, oli lähdettävä uusimaan jälleen kerran työnhakua. Sain peräti kaksi työhönosoitusta eli suomennettuna löytyi kolme paikkaa (pari työvoimaneuvojan virkaa ja kärjäoikeuteen kaivataan virastomestaria), joihin minun tulee lähettää hakemus. Nuo olivat kyllä sellaisia joihin olisin laittanut hakemuksen joka tapauksessa - on niin kiva saada nenälleen aina kun postiluukusta kolahtaa kirje "kiitämme mielenkiinnostasi. hakemuksia tuli 356 kpl:tta ja valituksi tuli xxxx xxxxxx." Joo, todennäköisyys päästä edes haastatteluun on pienempi kuin saada neljä oikein lotossa :P (perustan tämän väitteen siihen että neljä oikein lotossa on tullut jokusen kerran mutta työhaastattelukutsua ei). Työpaikan saanti on lottovoiton luokkaa.

Työkkäristä kiireellä kotiin ja ruoan tekoon. Sitten pää kolmantena jalkana kuskaamaan Esikoinen futisharkkoihin, Poppana muskariin, Tuuliviiri puuhakerhoon, pikavisiitti kirjastoon ja sieltä terveyskeskuksen vuodeosastolle käyttämään anoppia tupakalla. Sain anopin huoneeseensa takaisin ja vilkaisin seinäkelloa... 17.15!!! Nyt tuli hoppu, siihen aikaan Poppanalta loppuu muskari. Ei muuta kuin juosten matkaan, muutaman sadan metrin jälkeen oli pakko jatkaa kävellen kun kunto ei riitä - puuskutti ihan kunnolla. Pääsin muskarin ulko-ovelle, jossa kello näytti 17.05... ***kele... turhaan juoksin itseni puolikuoliaaksi :D Olinpahan nyt sitten ajoissa paikalla. Mitä opimme tästä? Ei pidä luottaa muihin kuin omaan kelloon.

Poppana pääsi muskarista ja lähdimme joulukalentereita ostamaan (hyi hyi, olin unohtanut koko asian). Ei ollut ensimmäisessä kaupassa, eikä toisessakaan, eikä kolmannessa... siellä Poppana juurtui siinä silmänräpäyksessä lattiaan kiinni kun kuuli ettei suklaakalentereita enää ollut *huoh*. Maanittelin ja houkuttelin liikkumaan, kyllä niitä jostain löytyy vielä. Ei auttanut. Nappasin sitten repun hihnoista kiinni ja vedin neitiä perässä, suostui sentään jalkoja liikuttamaan. Auton luona muistin vielä yhden kaupan lähellä, joten käveltiin sinne. Pelastus! Sieltä löytyi suklaakalentereita vielä vaikka kuinka paljon :)

Illalla meinasi päästä muutam ärräpää lisää. Juuri kun olin kehunut kuinka yli 12 vuotta vanha pyykkikoneemme ei ole temppuillut koskaan, Mies tulee kysymään että miksei kone tyhjennä vesiä pois. Eieieieieieiei... se ei saa hajota tähän konkurssiin! Ei nyt! Kaivoin ohjekirjasen esiin ja lykkäsin miehelle josko löytäisi sieltä neuvoa. Kun Mies sitten tuli olkkariin, kysyin että oliko nukkasihti tukossa... "ai mikä nukkasihti? Se oli niin täynnä törkyä ettei koko nukkasihtiä edes näkynyt!". Ups, minä en tosiaan ole sitä tainnut putsata piiiiiiiiitkään aikaan. Sieltä oli kuulema löytynyt karkkipaperia, bioniclen osia, hiusdonitseja... sinnekö nekin aina katoaa :o Kadonneiden sukkien salaisuus ei kyllä paljastunut edelleenkään eli kai tuo kone ne oikeasti syö. Putsauksen jälkeen kone toimii taas mainiosti.

Ai niin. Uudesta päästä sain kaverilta kommenttia ;) Se kuulema saa minut näyttämään jotenkin nuorelta :D Otanko kohteliaisuutena vai loukkaantuisinko ;) ? Olinko muka ennen vanhan näköinen... hmmm.