Eiliseksi oli heti aamuksi muistilistalla autotohtorille soittelua (ensi keskiviikkona menopeli taas pajalle klo 8:ksi - yäk, aikainen herätys jälleen), opintolainan korkotukihakemuksen täyttö ja toimitus Kelaan ja vakuutusyhtiöön soitto, että saa hieman maksuaikaa lisää.
Laittelin
sitten laskujakin maksuun ja huomasin, että opintolainan tiedoissa on
nyt kyllä kauhunväreaineksia - verkkopankin mukaan minulta perittäisiin
3oo euroa kk:ssa jatkossa. Ei helskutti, ei se lottovoitto ole vielä
tullut, joten äkkiä soitto omalle pankkineuvojalle ja kyselemään mitä
tuo oikein meinasi. Kun eihän me noin oltu sovittu. Mielellänihän minä
velan äkkiä pois makselisin mutta kyllä kotihoidon tuesta pitäisi jäädä
rahaa muuhunkin elämiseen. Sovittiin tapaaminen ensi keskiviikoksi - ja
vasta illalla muistin että eihän se käy kun menopeli on siellä pajalla
eli pakko perua tuo tai saada jostain kyyti... Pankkineuvoja vain on
sairaslomalla keskiviikkoon asti eli peruminenkin jäisi viime tippaan.
Aamupäivä
meni hujauksessa kun soittelin sinne tänne, enkä sitten ehtinyt
kauppaan ennen Taaperon päiväunia. Kun sain pojan unille, oli
lähdettävä uusimaan jälleen kerran työnhakua. Sain peräti kaksi
työhönosoitusta eli suomennettuna löytyi kolme paikkaa (pari työvoimaneuvojan virkaa ja kärjäoikeuteen kaivataan virastomestaria),
joihin minun tulee lähettää hakemus. Nuo olivat kyllä sellaisia joihin
olisin laittanut hakemuksen joka tapauksessa - on niin kiva saada
nenälleen aina kun postiluukusta kolahtaa kirje "kiitämme mielenkiinnostasi. hakemuksia tuli 356 kpl:tta ja valituksi tuli xxxx xxxxxx." Joo, todennäköisyys päästä edes haastatteluun on pienempi kuin saada neljä oikein lotossa :P (perustan tämän väitteen siihen että neljä oikein lotossa on tullut jokusen kerran mutta työhaastattelukutsua ei). Työpaikan saanti on lottovoiton luokkaa.
Työkkäristä
kiireellä kotiin ja ruoan tekoon. Sitten pää kolmantena jalkana
kuskaamaan Esikoinen futisharkkoihin, Poppana muskariin, Tuuliviiri
puuhakerhoon, pikavisiitti kirjastoon ja sieltä terveyskeskuksen
vuodeosastolle käyttämään anoppia tupakalla. Sain anopin huoneeseensa
takaisin ja vilkaisin seinäkelloa... 17.15!!! Nyt tuli hoppu, siihen
aikaan Poppanalta loppuu muskari. Ei muuta kuin juosten matkaan,
muutaman sadan metrin jälkeen oli pakko jatkaa kävellen kun kunto ei
riitä - puuskutti ihan kunnolla. Pääsin muskarin ulko-ovelle, jossa
kello näytti 17.05... ***kele... turhaan juoksin itseni puolikuoliaaksi
:D Olinpahan nyt sitten ajoissa paikalla. Mitä opimme tästä? Ei pidä
luottaa muihin kuin omaan kelloon.
Poppana pääsi muskarista ja lähdimme joulukalentereita ostamaan (hyi hyi, olin unohtanut koko asian).
Ei ollut ensimmäisessä kaupassa, eikä toisessakaan, eikä kolmannessa...
siellä Poppana juurtui siinä silmänräpäyksessä lattiaan kiinni kun
kuuli ettei suklaakalentereita enää ollut *huoh*. Maanittelin ja
houkuttelin liikkumaan, kyllä niitä jostain löytyy vielä. Ei auttanut.
Nappasin sitten repun hihnoista kiinni ja vedin neitiä perässä, suostui
sentään jalkoja liikuttamaan. Auton luona muistin vielä yhden kaupan
lähellä, joten käveltiin sinne. Pelastus! Sieltä löytyi
suklaakalentereita vielä vaikka kuinka paljon :)
Illalla meinasi
päästä muutam ärräpää lisää. Juuri kun olin kehunut kuinka yli 12
vuotta vanha pyykkikoneemme ei ole temppuillut koskaan, Mies tulee
kysymään että miksei kone tyhjennä vesiä pois. Eieieieieieiei... se ei
saa hajota tähän konkurssiin! Ei nyt! Kaivoin ohjekirjasen esiin ja
lykkäsin miehelle josko löytäisi sieltä neuvoa. Kun Mies sitten tuli
olkkariin, kysyin että oliko nukkasihti tukossa... "ai mikä nukkasihti? Se oli niin täynnä törkyä ettei koko nukkasihtiä edes näkynyt!".
Ups, minä en tosiaan ole sitä tainnut putsata piiiiiiiiitkään aikaan.
Sieltä oli kuulema löytynyt karkkipaperia, bioniclen osia,
hiusdonitseja... sinnekö nekin aina katoaa :o Kadonneiden sukkien
salaisuus ei kyllä paljastunut edelleenkään eli kai tuo kone ne
oikeasti syö. Putsauksen jälkeen kone toimii taas mainiosti.
Ai
niin. Uudesta päästä sain kaverilta kommenttia ;) Se kuulema saa minut
näyttämään jotenkin nuorelta :D Otanko kohteliaisuutena vai
loukkaantuisinko ;) ? Olinko muka ennen vanhan näköinen... hmmm.
perjantai, 2. joulukuu 2005
Kommentit