Viikonloppuna otin siis rauhallisesti ja ompelin kuten tuotoksista näkyi. Jalan kantokyky palautuikin niin ettei kyynärsauvoja tarvinnut hakea mutta supistelujen määrä lisääntyi. Niitä tulee nyt sen verran monta päivässä etten pysy laskuissa perässä, sekosin laskuissa iltapäivällä kun niitä oli reilu kymmenen jo tullut. Säännöllisen epäsäännöllisesti vatsa menee kovaksi ja jännän näköiseksi palloksi, välillä ihan kolmiomaiseksi. Muutama on tuntunut jopa pienenä selkäsärkynä. Herttinen... tarkoittaakohan tuo ettei minun tarvitse neljän viikon kuluttua ihan masentua kun äitipolilla käyn... olisi se ihan kiva jos silloin olisi jo jotain edistystäkin tapahtunut näiden ansiosta. En tarkoita että syntyä pitäisi silloin mutta etten nyt ihan simpukkakaan olisi kuten aikaisemmin (poikkeuksena Tuuliviirin odotusaika). Mutta turhapa tuota on etukäteen miettiä, päivä kerrallaan ja silleen.

Lauantai-iltana ehdin kyllä hieman jo pelästyä kun Isosiskoa olin kylästä kotiin lähdössä hakemaan. Pääsin ulos ja hulaus kävi niin että housut kastuivat ja perään iski napakkaa supistusta. Piti miettiä että lähdenkö ajamaan vai käynkö vessassa ensin ja päädyin tarkistamaan ensin että mitä sieltä tuli. Ei ollut lapsivettä kuitenkaan, limaa vain ja sitä on riittänyt nyt tähän asti. Pakko kai käyttää loppuaika ph-suojia suojaamassa housuja edes vähän moisilta hulauksilta

Maha on kyllä niin pinkeän tuntuinen että välillä on ihan tukala olo. Tuntuu ettei se voi tuosta enää kasvaa yhtään ilman että nahka repeää. Ihan pitää ihmetellä että tuolla on aikoinaan ollut 4,6 kiloinenkin lapsi kun tämä reilu kaksi kiloinen saa jo tällaisen olon aikaan. Nautin kuitenkin tästä, ja näistä liikkeistä masussa vaikka välillä nekin tekevät niin kipeää että tekee mieli kiljaista. Onhan tämä kuitenkin luultavasti se viimeinen kerta. Niin niin, Kale ja kumppanit... eihän mitään voi elämässä täysin varmaksi sanoa, joten siksi tuo sana luultavasti. Pitää jättää se 1 %:n mahdollisuus että ehkä vielä sittenkin joskus... e025.gif.

Mies oli riemuissaan tänään kun kyselin mitä tarvitsee kaupasta mökille. "Mitä?! Saanko olla vielä mökillä tämän viikon?". Sanoin että hölmöläisen hommaahan se olisi tulla viikoksi sieltä pois ja antaa mökin kerätä kosteutta ja koleutta kun kerran viikonlopuksi ovat vanhempieni kanssa sinne kuitenkin menossa. Mukavampi se on pitää mökki lämpöisenä ja kuivana. Yritti heti perään että sittenhän hän saa olla vielä ensi viikonkin kun sen viikon viikonloppu on vapaa ja silloinkin meinasi olla mökillä yläkerran remppaa jatkamassa r040.gif. Sanoin että katsotaan sitä sitten tämän viikon lopussa. Pipa ja Poppana kyllä viihtyvät mökillä mainiosti ja kieltämättä kotona on rauhallisempaa kun neitokaiset koettelevat mökillä vain isänsä hermoja s025.gif

Iloinen asia on ehdottomasti se, ettei Taaperolla ole näkynyt kihomatoja enää moneen päivään. Toinen lääkekuuri meni lauantaina eikä senkään jälkeen ole mitään tullut. Uskallan jo vähän hellittää siivouksessa. Onneksi. Ei kunto oikein tällaista joka päiväistä heilumista sallisikaan. Itseni tuntien tulen kuitenkin aivan varmasti jatkamaan kakkabongailua vielä pitkään ennen kuin saan mielenrauhan varmasti takaisin s065.gif.

Hieman on tuo sää erilainen tänään kuin 13 vuotta sitten. Silloin oli menossa rv 40+5 ja päivät olivat syyspäivän kirpeitä ja kuulaita, nyt ulkona on edelleen 10-12 astetta lämmintä ja öisinkin on vielä kymmenisen astetta ollut. Esikoisella ei ollut mikään kiire mahan ulkopuolelle joten päivät olivat odottelua. Kuitenkin huomenna on se päivä jolloin sain ekaa kertaa vauvan viereeni illalla 24 h:n synnytyksen jälkeen... nukutuksesta johtuen olin niin pökkyrässä illan etten syliin kyennyt ottaa. Ei sitä tunnetta varmaan unohda koskaan... Samaten muistan aina kuinka ensilumi satoi tuolloin 12. päivä lokakuuta. Muistan kun aamiaiselle menin ja ikkunasta ulos katsoin, ja maa olikin valkoinen.