Aamusta kun heräsin Taaperon kanssa hyvissä ajoin perhekerhon takia, oli Mies heti muistuttamassa, että eteisen hukkaneliön (suom. rojukasa lattiasta kattoon) purku ja esiin kaivaminen olisi syytä tehdä. Oli ollut kuulevinaan hiiren rapinaa siitä nurkasta illalla, eikä lattian alta kuten yleensä. Jaiks!

Perhekerhosta kotiuduttuamme jätin muut pihalle ja aloin tuumasta toimeen - laitoin ovet kiinni vessaan ja makkariin... onneksi. Sain puolet raivattua jo pois kun lattialta paljastui puolikas omena (pirskatin mukulat kun kuljettavat niitä sapuskoja ympäri taloa ja jemmailevat) ja kasa hiiren patskaa :PP Yök! Siinä vaiheessa minua alkoi puistattaa ja kävin Mieheltä kysymässä, että eikös se voisi jatkaa - minä en kerta kaikkiaan pysty. No, Mies lupasi tulla kohta sisälle ja jatkaa siitä.

Jonkin ajan kuluttua Mies toi Taaperon ja tehotytöt sisälle, ja ryhtyi jatkamaan siivousta. Lakaisi papanat ja rullasi maton ulos, ja alkoi tyhjentää vielä jäljellä olevaa tavaratornia. Kävin katsomassa miten homma sujuu ja lähdin takaisin keittiöön kun selän takaa kuului "JUMALAUTA!! OVI KIINNI!!!". Hätkähdin metrin ilmaan ja kysyin mitä. "OVIKIINNIJAÄKKIÄ!!"... läikytin puolet kahvistani lattialle kun aloin tiirailemaan jalkoihini, että hypinkö tuolille jos siinä vipeltää jokin eläväinen (tajusin tuossa vaiheessa että hirmuinen hiiri oli piilotellut nurkassa), ei näkynyt mitään joten ovi kiinni ja äkkiä. Huhuh... jalat tärisi hetken ja kuuntelin kun Mies pamautteli tyttöjen huoneen oven kiinni ja eteisen oven samoin. Hiirulainen oli nyt loukussa eteisessä Miehen kanssa.

Hiiri sinkoili eteisessä ja Mies hätyytteli sitä harjan kanssa. Turvapaikkaa otus haki patterin ja seinän välistä, välillä kaapin takaa, välillä peilipöydän takaa... mutta turhaan. Harja seurasi perässä ja välillä Mies kirosi kun pomppi ilmaan hiiren rynnätessä Miestä päin :DD . Laitettiin hiirenloukkukin esiin ja sinne piparia, mutta tyhmä (vai fiksu?) otus ei tajunnut sinne mennä. Minä opastin lasioven takaa Miestä aina mihin hiiri oli rynnännyt jos Mies kadotti sen näkyvistä. Hiireltäkin alkoi voimat hiipua ilmeisesti kun vauhti hiljeni silläkin. Taisi olla muutenkin joku hyppyrotan sukulainen, pomppi ilmaan välillä puolen metrin korkeudelle kaapin takana (lasioven toisella puolen niin näin) ja yhdessä vaiheessa Mies jo luuli hiirulaisen hypänneen lattialta naulakossa olevien takkien taskuihin tms kun katosi näkyvistä.. hrrr, kammottava ajatuskin. Turha pelko kuitenkin, hetken kuluttua sama meno jatkui. Lopulta hiiri meni jälleen kerran kaapin taakse piiloon eikä tullut esiin, yritettiin saada hiirulainen ämpärin alle niin oltaisiin saatu ulos elävänä - Miehelläkään ei kantti riittänyt siihen että olisi nuijinut hengiltä aina kun näkyvissä oli.

Hiirulainen ei tullut esiin vaikka kuinka Mies kolkutteli ja harjalla sohi. Otettiin avuksi Raid... ja tuli todistettua, ettei hiiretkään Raidista pidä. Sumutus sitä sai hiirulaisen liikkeelle jemmoistaan - Mies tosin epäili että jos joltain henki lähtee niin häneltä kun joutui sitä hengittämään :} . Ei onnistunut hiiren kiinni ottaminen, joten kun hiiri sopivasti oli eteisen toisessa päässä, avattiin eteisen ovi, laitettiin toisen eteisen ovi kiinni ja avattiin ulko-ovikin... pienensi Miehenkin pökertymisriskiä kun sai happea. Vaikka ovi oli ulos asti auki, ei hiirulaisella tuntunut olevan mitään hinkua ulos pakkaseen. Tunnin taistelun jälkeen sekin kuitenkin totesi parhaimmaksi vaihtaa maisemaa vaikka pakkaseen... ja purkillinen Raidia siinä meni myös.

Jaiks jaiks jaiks... YÖK! Kaikkea sitä joutuukin...