Ei nuo Jesperin tempaukset vielä perjantaina tuohon loppuneet. Ehti lukita isänsä puuliiteriin, säädellä tiskikoneen ajastukselle sen jälkeen kun laiton sen pesemään astioita, valutti puoli pullollista shampoota keittiön lattialle ja mitähän vielä... Minä huokasin helpotuksesta kun pääsin nukkumaan, alkoi olla jo aika nuutunut olo.

Lauantaina poika olikin pääosin kunnolla kun pääsi minun, vauvan ja Isosiskon kanssa kaupungille ja sieltä herkuttelemaan serkun synttäreille. Tosin kun serkun kissa tuli liian lähelle, hyppäsi poika Poppanan kaulaan ja kiljui haluavansa pois eikä auttanut vaikka kuinka selitettiin että kissa on poissa. Jesperi tyyntyi vasta tätinsä sylissä ja saattoi keskittyä taas syömisiin, mitä nyt välillä kurkki pöydän alle ettei kissa vain ollut hiippaillut salaa sinne.

Lauantaina piti käydä myös ompelukonehuollossa kun perjantaina ompelukärpäsen purastessa kaivoin koneen esiin ja mitäs näinkään. Tuo The Riiviö oli jossain vaiheessa käynyt taittamassa langanpidiketapin poikki. Onneksi ompelukonehuollossa löytyy tuohonkin apu kunhan toimitan koneen sinne. Piti jo tänään mutta eilen posahti sulake ja sitä myöten tietokoneen (pöytäkone) virtanappi ei tehnyt enää mitään, eli tietokone oli tärkeämpi saada huoltoon. Samalla meni Esikoisen miniläppäri katsottavaksi kun jostain syystä se ei saa ip-osoitetta - irkistä sain apuja mutta tällä kertaa ne neuvot eivät tuoneet tulosta. Tuttu korjaaja sanoi ettei maksa mitään, Mies ei ollut toimittanut hänelle laskua remonttijutuista niin hänkin tekee tämän ilmaiseksi ja lupasi vielä tuoda koneen kotiin tänään tai viimeistään huomenna.

Pipa täytti lauantaina 7-vuotta . Alan kohta itkemään kun nämä vuodet menevät näin nopeasti lasten kohdalla. No, ehkä sitten vähän lohduttaa kun alkaa lapsenlapsia tulemaan Cool - jos vaikka jo 10 vuoden kuluttua. Lahjaksi sai meiltä Wii-pelin ja oli tyytyväinen. Synttärikakku tosiaan saatiinkin serkun syntymäpäivillä syötyä siinä samalla.

Tänään Pipa jäi taas pikkupoikien kanssa pihalle kun hain tytön eskarista. On nyt viime aikoina itse halunnut jäädä ja osaa katsoa ettei 2v. viuhahda kadulle.  Vilperistäkin on siinä apua mutta eipä Jesperi kadulle mene kun leikkivät lumimajassaan ja laskevat mäkeä. Tänään leikki sai vain Jesperin kannalta ikävän lopun kun Pipa tuli sanomaan että pojalla tulee suusta verta. Oli mäkeä laskiessaan liukunutkin risukkoon ja oksat olivat osuneet kasvoihin niin että alahuuli oli auennut. Jesperi itse ei kyllä edes itkenyt . Ulkoilu taisi myös väsyttää kun ei tuntia myöhemmin laittanut yhtään hanttiin kun kysyin meneekö nukkumaan (jos ei olisi halunnut, en olisi laittanut). Poju käveli sänkyyn, pyysi pusun ja totesi "öitä" - nukkui pari tuntia.

Nyt ihmettelen kun vauvakin nukkuu omassa sängyssään päiväunia. Ei ole tuota ihmettä tapahtunut vielä kertaakaan päivisin. Jospa se tästä alkaisi että oppii päiväunille muutenkin kuin tissi suussa tai sylissä sisällä. Saisi noita kotihommiakin tehtyä joskus. Pyykkishow on räjähtänyt taas käsiin ihan totaalisesti, pitää katsoa jos torstaina kun miehellä on vapaapäivä ehtisi ottaa urakkana pyykkisavotan.

Niin ja ihmettelen kyllä tätä byrokratiaa. Esikoisen jalka siis murtui perjantaina. Lääkäri ei kirjoittanut enkä itse tajunnut lääkärintodistusta pyytää mutta senhän tarvitsisi koulukyytiä varten. Soittelin tänään terveyskeskukseen perään ja selvisi että lääkäri oli ollut keikkalääkäri eikä ole talossa enää. Neljän tunnin selvittelyn jälkeen sairaanhoitaja soitti että oli laittanut viestin ylilääkärin pöydälle että tarvittaisiin todistus, ylilääkäri on paikalla huomenna ja joskus päivällä voisin soitella perään. Ihmettelen että miksi todistusta ei voi allekirjoittaa kuka tahansa lääkäri kun koneelta kuitenkin näkee mikä vaivaa, millon todettu jne. Pitää nyt sitten itse sumplia jotenkin huominenkin kuljetus.