Vähän venähti tämä kirjoitustauko. Synttärit sujuivat hyvin, kun ne olivat ohi, saatoin todeta että hengissä selvittiin ja onneksi ovat ohi wink.gif. Noh, heti perään tuli vappu, ja toki suomalainen vappu oli sellainen kuin yleensä... vappuaattona sai jäitä skrabailla auton tuulilasista ja mökillä oli vain hitusen lämpimämpi ilma kuin edellisenä päivänä. Tarkeni pilkkihaalarit päällä ulkona mitä ei tehnyt sunnuntaina laugh.gif. Säästä johtuen minä ja äitini, sekä isommat lapset Jesperin lisäksi, käväisimme vain pikapikaa mökillä ja tulimme takaisin kotiin jossa oli huomattavasti lämpimämpää. Mies ja isäni nuorempien muksujen kanssa olivat kyllä vapun mökillä.

Vapun jälkeen pari päivää meni normaalin arjen mukaan, perjantaina startattiin sitten Helsinkiin - minä ja kuusi lasta. Tuuliviiri meni isänsä kanssa mökille. Vierailun syynä oli hiusten kuntoonlaitto. Kummitädilläni oli sunnuntaina aikaa laitella minulle permanenttia ja leikellä lasten hiuksia, joten samallahan sitä sitten kyläili enemmänkin.

Lauantaina Taapero oli innoissaan aamulla viuhahtanut yöpukusillaan ulos kun mamman ja papan pihaan tuli kaivuri maata kaivamaan tontin sivusta, jossa aikaisemmin oli ollut kuusiaita. Nyt vanha maa otettiin pois ja tilalle tuotiin kuorma-auton lavallinen uutta multaa tuija-aitaa varten. Pihalla meni se päivä.

Sunnuntaina päivällä aamutouhujen jälkeen lähdin sitten lasten kanssa kummitädilleni, ja tarkoitus oli sieltä lähteä kotiin. Hiuksia laitellessa ja rupatellessa aikaa kului ja kotimatkalle päästiin joskus klo 17:30 aikoihin. Sain jo hyvän ajoasennon ja painelin rekan ohi kun huomasin että useampikin varoitusvalo paloi ja lämpömittari näytti yli 120 astetta. Mitä helvettiä, tuli mieleen. Ikäväkseni olin juuri painellut taukopaikan ohi joten tiensivuun vain ja hätävilkut päälle. Soitin isälleni voisiko hän tulla katsomaan missä vika, ei voinut, oli ottanut pari kaljaa. Soitin sedälleni (autonkorjaaja), olipa maistissa hänkin. No ei sitten muuta kuin soitto ekana mieleen tulevaan numeroon ("eniro 0100100, kuinka voin auttaa" - minäkö mainoksia kuullut) ja pyytämään että yhdistävät tiepalveluun. Sieltä sitten kaveri lupasi tulla n. puolen tunnin kuluttua Helsingistä (olin päässyt Porvoon moottoritietä n. 7 km kehä III:n liittymästä eteenpäin). Poppana reppana nyyhkytti takana, pelkäsi että jäädään tienposkeen yöksi. Yritin sitten rauhoitella että kyllä me sieltä pois pääsemme tavalla tai toisella. Odotellessa itku sitten lakkasikin ja tyttö verytteli jalkojaan nurmikolla.

Tiepalvelun nuorimies tuli paikalle, tutkaili ja totesi että laturin hihna oli poissa. Toinen tiepalvelun mies lupasi käydä Pukinmäestä sellaisen hakemassa ja tuoda paikalle. Taas odoteltiin. Jonkun ajan kuluttua tiepalvelun auto paikalle tuli, ja kolme miestä lisää. Alkoivat hihnaa paikoilleen laittamaan mutta lopulta totesivat ettei tämä onnistukaan näin, latuin hihnapyörä oli kyllästynyt samaan kyytiin meidän kanssamme ja lähtenyt omille teilleen dry.gif. Siinä vaiheessa oli sitten selvää ettei kotiin sunnuntaina ainakaan päästä. Onneksi olin Miehelle sanonut ettei vie Tuuliviiriä kotiin ennen kuin on varmaa että kotimatka jatkuu, olisi voinut poika olla yksinään hieman orpona yötä kotona. Ostin kuitenkin hihnan tiepalvelun mieheltä ettei tarvitse Vehon hintaa siitä maksaa. Kaikkiaan rahaa meni tuossa toisen tiepalvelumiehen kilometrikorvauksiin 20 e, hihna 40 e ja ekana paikalle tullut nuorimies sanoi ettei ota maksua mutta jos haluan niin voin bensarahaa antaa, hän ei maksua ota muuten jos ei autoa saa korjattua - hänelle lykkäsin myös 20 euron setelin. Ihania ihmisiä nuo tiepalvelun miehet, harmi että heistäkin alkaa kuulema olla jo pulaa.

Tiepalvelun mies soitti hinausauton paikalle (ja siinä kesti jälleen jonkun aikaa sen tulla paikalle), ja minä mietin kuinka minä lasten kanssa pääsen pois. Soitin kummitädille ja kysyin onko tämän miesystävä kenties vapaalla, ajaa työkseen pikkubussitaksia, mutta töissä oli. Kummitäti lupasi kuitenkin tulla hakemaan meidät, sanoin että eiköhän me näin hätätapauksessa hänen viiden hengen autoon (Chrysler Neon) mahduta kimpsuinemme. Niinpä vajaan kolmen tunnin raitisilmahyppelyn ja Porvoon moottoritien maisemaihailun jälkeen pääsimme ahtautumaan kummitädin kyytiin (yllättävän hyvin mahduttiin tavaroiden kanssa) ja Vito lähti Veholle huoltoon. Loppujen lopuksi aika meni suht nopsaan, eikä tarvinnut hiuksia repiä edes lasten takia. Nämä olivat aivan kiltisti ja lopulta jo naureskelivat tienposkessa seisoskelulle.

Onneksi otin kimpsut mukaan, vaikka tiepalvelun mies meinasi että auto on maanantaina valmis, ei se ollut. Maanantaiaamuna ennen klo 9 heräsin puhelimen sointiin,  ja Vehon mies sanoo ettei onnistu pelkkä hihnapyörän vaihto vaan pitää uusia laturikin, sellainen pitäisi tilata ja maksaa n. 650 euroa blink.gifhuh.gif. Kyllä karisi viimeisetkin unihiekat silmistä kun tuon kuulin. Sanoi myös että hyvällä tuurilla auto on samana päivänä valmis huonommalla menee tiistaille. Maanantaipäivä meni hankkien känsiä käteen kun autoin lasten kanssa isää mullan kuskailussa ettei mene aika hukkaan. Lapiohommat ei selkeästi sovi herkälle hipiälleni happy.gif.

Tiistaina iltapäivällä sitten soittivat Veholta viimein että auton voi hakea. Laskun loppusumma (tutun järjestämän alennuksen kera) "vain" n. 792 euroa! wacko.gif  Kävin isäni kanssa hakemassa auton pois, isä viilasi Visaa, ja näin ollen velka vanhemmilleni kasvoi taas... olisi kiva joskus päästä maksamaan niitä poiskin. Olen kuitenkin erittäin iloinen tuosta, koska viikon kuluttua auto menee jälleen korjattavaksi. Ei mennyt viime perjantaina katsastuksesta läpi etuakselin pallonivelen takia eli lisää laskua tulossa. Ja jotta rahanmeno on varmaa, kävivät kaupungin miehet viimein maanantaina laittamassa tien poikki ja korjaamassa viemärin. Nyt odottelen sitten laskuja noista hommistakin. Kyllä nyt olisi jo aika saada lottovoitto välillä.

Maanantain jäi väliin Taaperon neuvola, poika täytti 3 vuotta ja meni vähän sivussa nyt sekin syntymäpäivä - lahja oli ostamatta ja silleen. Esikoisen hammaslääkäri jäi myös väliin. Taaperolle sain ajan huomiseksi neuvolaan, Esikoinen menee kesäkuun alussa. Onneksi muistin perua nuo ajoissa.

Tuuliviiri oli hieman harmitellut sitä ettei Hesaan mukaan lähtenyt kun isosisarukset saivat ylimääräisiä vapaapäiviä ja hän joutui menemään kouluun biggrin.gif. Kyllä elämä on epäreilua.