Viime viikon maanantaina lämpömittari teki yhtäkkiä hyppäyksen +21 asteeseen ulkona, ja sen jälkeenkin on ollut ihan mukavia päiviä joten aikaa on tullut vietettyä ulkosalla. Blogaus siinä kyllä kärsii. Aikaa on vienyt myös ompelukärpäsen puraisu ja aina kun pikku söpöläinen antaa aikaa niin yritän tehdä kaavoja tai ommella, katsotaan tuleeko mitään julkaistavaksi kelpaavaa noista.

Tänään huomasin että ihan parin viime päivän aikana on yleisnäkymä muuttunut ulkona vihreäksi eli puissa on selvästi jo vihreää näkyvissä. Nopeasti ne lehdet ilmestyvät. Ikävä kyllä myös kammokohteeni ampiaiset ym. ovat ilmestyneet näkyviin - paniikkikohtauksia tiedossa .

Viime kirjoittelun jälkeen oli jo vappukin. Se vietettiin rauhallisesti kotona grillaillen ja ulkosalla. Käytiin kyllä vappupäivänä kävelyllä, tarkoitus oli vapputorilta ostaa lisää ilmapalloja kun Jesperi posautteli entisiä innoissaan. Vaan olipa kuollut tämä kaupunginosamme keskusta... kolme ilmapallomyyjää (ja tosi suolainen hinta, iso kaasupallo 15 e! pitäkööt pallonsa) ja siinä se. Onneksi pilailupuoti oli auki ja sieltä löytyi ilmapalloja. Paluumatkalla poikkesimme lämpimän sään kunniaksi ekaa kertaa 10 vuoteen terassin kautta. Lapset (mukana oli Esikoinen, Poppana, Pipa, Vilperi, Jesperi ja vauva tottakai) saivat limut ja minä ja Mies nautimme siiderit. Vauva nukkui koko ajan vaunuissa ja kun lähdimme kotimatkalle heräsi naureskelemaan.

Viime viikolla Pipan kummitäti miehineen toi meille peräkärrillisen uutta hiekkaa hiekkalaatikkoon (vanhalla saatiin sopivasti nostettua maata yhdessä kohdin) ja Jesperi on viihtynyt hiekkalaatikolla leikkien. Vilperi sen sijaan oppi ajamaan apupyörien kanssa pyörällä ja hinkuaa nyt koko ajan ajelulle isompien sisarusten kanssa kun pihan hiekalla ei ole niin kiva ajella.

Aikaa kuluu paljon myös ihan vain vauvaa ihastellen. Siis voi että nautin tästä kun vauvaa saa sylitellä ja suukotella  . Taustalla kova haikeus siitä että pian tämä on ohi. Kerta kerralta tämä on vain ihanampaa aikaa, ei sille mitään voi. Tyttö on ilopilleri, itkee oikeastaan vain jos on tylsää yksinään olla pidempiä aikoja tai on nälkä tai väsy. Yöunet nukuu nykyään n. klo 23-7, syö puolisen tuntia ja jatkaa uniaan klo 10-11, tosin joudun usein herättelemään jo puoli kymmeneltä kun on noita menoja ollut. Päiväuniakin on alkanut nukkumaan kerran tai kaksi 1-3 tunnin pätkiä ja muita lyhyempi edelleen tissillä. Eilen huomasin että tyttö osaa jo mahallaan kääntyä napansa ympäri kun tarpeeksi kiinnostaa mitä sivussa näkyy. Samaten mahalla ollessaan osaa työntää itseään hieman taaksepäin eli jalkarahin päälle ei parane jättää enää vahtimatta. Uskomatonta että ylihuomenna on jo 4 kk:tta syntymästä. Taas kerran mielessä pyörii laulun sanat "kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma antaa kaikkein parastaan...".

Vilperi käväisi eilen 5-vuotisneuvolassa. Hyvin keskiarvolapsi käyrien perusteella kun sekä paino että pituus oli nollakäyrällä.
Pituus: 110,2 cm
Paino: 18,8 kg
Pipo: 51,7 cm
RR: 103/49
"Harjaantumista on silmä-käsi-yhteistyössä tapahtunut. Mukava ja reipas poika. Keskittyy hyvin tehtävien tekoon ja tekee ne mielellään. Puheessa vielä äännevirheitä. Liikunnallinen poika. Silmälasit. Kuulo ok." Hieman omaatuntoa kolkutti kun tuosta puheesta keskusteltiin. Se ajanvaraus on vain kerran viikossa tunnin ajan enkä ole muistanut aikoihin sinne soittaa, silloin kun muistin niin kukaan ei vastannut. Pakko yrittää huomenna olla puhelimen varressa kiinni oikeaan aikaan.

Huomenna olisi myös Pipalla erilainen päivä. Tyttö pääsee aamusta tutustumaan tulevaan kouluunsa ja opettajaan. Minä jo opettajan tunnenkin perhekerhosta, joten tiedän että Pipan tuleva opettaja on oikein mukava. Harmittaa jopa kun tietää ettei tätä enää kerhossa ensi vuonna näy.

Mutta jos tähän pari kuvaa vielä.

Viime viikolla piti tosiaan etsiä jo kevyempiä vaatetuksia vaunuun. Kuvassa prinsessan päällä on äidin vanha hattu ja Isosiskolle aikoinaan ostettu mekko.

Pipalle lyhensin rikkinäiset trikoot (kummankin polven kohdalla oli reikä) sortseiksi ja sain sitten älynväläyksen sovitella poisleikattua lahjetta vauvan päähän. Kas kummaa, siitähän tuli oiva hattu ihan noin vain. Toisesta lahkeesta tuli erinäköinen hattu (kuva alla).