Edelleen flunssa on sitkeesti kiinni kuin täi tervassa. Ainoa mikä on hellittänyt on kurkkukipu. Mutta tilalle on tullut puolikuurous (toisaalta senkin voi ottaa kai siunauksena kun ei kuule rakkaiden kullanmurusten tappelunujakointia niin hyvin wink.gif) ja nenän tukkoisuus sekä jatkuva päänsärky. Pakko vain parasetamolilla ja Nasolinilla yrittää porskuttaa eteenpäin. Tänään tosin olin niin epätoivoinen jo nenän tukkoisuuden takia että päätin unohtaa kammoni veden nenään menoa kohtaa ja pruutata sitä sinne ihan vapaaehtoisesti. Kävin siis ostamassa sarvikuonon (kuva alla).
sol_graa.jpg
Ensi kokemalla en hurraa huutoja vielä hihku. Taitaa olla röörit niin tukossa ettei vesi virtaa vapaasti, mutta ei tuo nyt ihan niin kamalalta onneksi tuntunut kuin mitä jos nenään menee vettä uimahallissa tai järvessä. Pitänee jatkaa sarvikuonon testaamista jos se oloa helpottaisi. Saisi kyllä jo hellittää tämä. Tuolla olisi hirveä  kasa puhdasta pyykkiä odottamassa että joku lajittelisi ne oikeille omistajilleen - tällä hetkellä vaatetta löytää päällensä vain sukeltamalla puhtaan pyykin vuoristoon ja toivomalla että sieltä jotain löytää. Ja nuorimmilta olen senkin ilon kieltänyt kun sitten se vuoristo leviää mereksi lattialle enkä todellakaan halua kahlata niiden seassa kun joskus jaksan mennä setvimään homman selväksi.

Jesperi reppana sai tämän flunssan myös. Pojalla on kumea yskä ja räkää valuu. Onneksi näyttää ettei pienen olotila ole yhtä puolikuollut kuin minun, virtaa riittää tuhotöihin edelleen. Pojan kannalta onneksi, minun kannaltani ei niinkään. Pottakokeilujen aloituskin jäi kun en jaksa kyykkiä lattialla kaverina tai kytätä milloin käy ähisemään. Märkä kestovaippakaan kun ei tunnu Jesperin menoa haittaavan yhtään eli ei siitäkään ilmoita narinalla. Jatketaan pottatestailuja kun jaksetaan.

Hipsu alkaa ilmoitella jo vähän useammin itsestään. Selviä potkusarjoja tulee, ja tämäkin tapaus on ihastunut äiteen virtsarakkoon kuten aikaisemmat - epistä. Vielä ei vesivahinkovaaraa tuosta aiheudu, sen verran pieniä iskuja toistaiseksi mutta jokusen viikon kuluttua kannattaa varmaan laittaa Tena Lady housuihin ettei käy hassusti jos monottaa. Viikon kuluttua keskiviikkona olisi rakenneultra ja hieman tuo jännittää. Jostain syystä tällä kertaa tuntuu että vasta jos siellä on kaikki ok niin suhtaudun luottavaisemmin tähän odotukseen.

Esikoinen hoputtaa minua kaupoille kanssaan. Poika jota yleensä saa niskalenkkiotteella pakottaa mukaansa. Syy hyvin yksinkertainen. Kun ei mopoa heru, niin haluaa rippilahjarahoillaan ostaa itselleen miniläppärin. Minä jo sitä puhuin itselleni sitten tammikuuksi lainaan kun sairaalaan menen niin ei tarvitse omaa isoa läppäriä raijata mukana cool.gif. Kävin kurkkaamassa masiinaa Elisan myymälässä kun kaupoilla olin ja näppärän kokoinen se kyllä on, ei voi muuta sanoa.