Tänään Jesperillä oli aika kolmanteen hepatiitti-B -rokotukseen. Oltiin paikalla melkein täsmällisesti, vain kaksi minuuttia myöhässä (parkkipaikkaa piti hetki odottaa). Vaikka eipä tuolla onneksi mikään liukuhihnasysteemi ole. Saatiin rauhassa istua tovi ja hengähtää ennen kuin pyydettiin piikille.

Hoitaja kyseli kuulumisia samalla kun mittaili Jesperiltä lämpöä (tuossa vaiheessa pojulta pääsi pieni itku, ei tykännyt kun tuikattiin mittari peppuun), ja kysyi sitten onko hampaita. Minä vastasin ettei onneksi ole kun ikenilläkin puree välillä kiitettävän tuntuisestai ja samalla vetää päätään kauemmas. Mentiin istumaan ja Jesperi nappasi sormeni suuhunsa ja alkoi jäystää... Mitä ihmettä?! Siellä tuntui jotain terävää!! Kurkkaus suuhun paljasti, että alas oikealle oli yön aikana ilmestynyt hammas! Pieni valkoinen sahalaita näkyvissä äidin murulla, ja ikää tänään  5 kk,  2 vko ja 4 pv . Lukuisista yrityksistä huolimatta kuvaa en tuosta saanut... kieli ehti aina eteen.

Rokotuspiikin Jesperi otti vastaan kähisemällä ainoastaan. Ei itkua eikä edes vinkaisua. Seuraava käynti onkin n. kuukauden kuluttua jolloin otetaan verikoe, ja sitten tämä tutkimus on Jesperin osalta ohi.

Rokotusklinikalta menin pojan kanssa Hesburgeriin jossa Jesperin kummitäti odotteli jo kahden lapsensa kanssa. Olihan se syötävä äidinkin aamupala että jaksoi ajaa kotiin . Mennessä vatsa jo murisi niin uhkaavasti että tankkaus oli tehtävä. Kotimatka sujui muuten hyvin mutta tuolla reitillä on joku bugi.. joka kerta käy väsyttämään niin vietävästi että saa tehdä töitä pysyäkseen hereillä.