On tämäkin kun ei polkkaamaan meinaa ehtiä... saati irkkaamaan. Töistä kotiin, puolinukuksissa oloa hetki ja juuri kun tuntuu että alan piristymään, piippaa puhelin tekstarin merkiksi. "Mihin aikaan sulla on se vanhempainilta?", kyseli Isosisko viestissä ja minä sain puolittain sydärin. KÄ-KÄÄK!! Hitsi! Sehän se oli vielä tänään. Onneksi kello oli tuolloin vasta viisi, joten ehdin vaihdella vaatteet ja laittautua ajoissa klo 18 eskariin.

Siellä se menikin sitten tämä ilta rattoisasti tutustuen päiväkodin uusiin tiloihin, tilapäisten tilojen aiheuttamiin poikkeuksiin, kahvitellen ja jutellen. Nyt kun päiväkoti on kahdessa omakotitalossa (pihat yhdistetty aidalla), tilat ovat hieman ahtaammat kuin entisessä tarhassa mutta piha on lasten mielestä ylivoimaisesti mukavampi kuin entinen asvalttipiha. On puita joissa saa kiipeillä, on vadelma- ja viinimarjapensaita, luumupuita, omenapuita ja vaikka mitä. Piilopaikkoja riittää myös niin ettei leluilla pahemmin nykyään lapset edes leiki kun on niin paljon muuta. Ensi kesänä päiväkoti muuttaa taas uusiin tiloihin, joita remontoidaan paraikaa. Sitten tilat tulevat kasvamaan paljonkin kun entisestä ammattikoulusta tulee tilat päiväkodille. Arkkitehdin suunnitelmat ovat kuulema aivan ihanat. Odotan mielenkiinnolla pääsenkö nuokin tilat näkemään kun Pipa menee eskariin.

Vanhempainillassa tuli taas vastattua kysymykseen "monesko teille on tulossa?" ja jälleen kerran sain nauraa ihmisten ilmeille ja kommenteille. Näitä on nyt muutaman päivän aikana sattunut usein vastaan ja ilmeet ovat kyllä näkemisen arvoisia kun vastaan että seitsemäs .