Onpa yllättävän haikeaa kun Esikoisen kahdeksan vuoden harrastus loppuu. Eilen oli viimeinen jalkapallopeli Savonlinnassa, ja voitto tuli vikasta pelistä kotiin. Poikien piti alkaa miettimään jatkavatko B-junnuihin, ja Esikoinen tuli siihen tulokseen ettei jatka koska peliaikaa ei uudelta valmentajalta olisi luvassa kuitenkaan. Eikä istuminen kentän laidalla ole pidemmän päälle kovin kivaa. Mies oli nykyisen valmentajan kanssa jutellut ja tämä oli sanonut että olivat odottaneet, että Esikoisella alkaisi pituuskasvu niin ongelmaa ei olisi - pojalla kun on kuulema loistava pelisilmä ja on toiminut myös joukkueen kakkosmaalivahtina vaikka lyhyt onkin (n. 164 cm). B-junnuissa on kuitenkin pidempiä kavereita ja reilua peliaikajakoa valmentaja ei tunne, sinänsä harmi ettei 15-16 vuotias voi enää vain harrastuksena pelata vaan valmentaja alkaa jo tuijottamaan että tulisi sijoitustakin pelkän pelaamisen sijaan.

Nyt on ekaa kertaa myös tilanne, että poikien tilillä on ylimääräistä rahaa. Koska kuuleman mukaan vain seitsemän poikaa aikoo jatkaa, aiotaan tili tyhjentään tämän joukkueen hyväksi. Ehdotuksena on että pidettäisiin vielä kerran yhteiset päättäjäiset esim. karting-ajoa + ruokailu, ja kuskeina toimineille matkakulukorvauksia. Kuullostaa ihan reilulle, pojat tykkäisivät kilpa-ajoista.

Esikoinen on jo ottanut uusia harrastuksia itselleen, käy pari kertaa viikossa seurakunnan järjestämässä sählyn peluussa (tyhmä kaupunki kun täällä ei ole nuorille mitään sählyseuraa) ja lisäksi isoskoulutuksessa. Aikoo ensi kesänä päästä siis uudelleen riparille.