Synnytyskertomus taas kerran, näitähän riittää..

Tarina alkaa tällä kertaa jo laskettuna päivänä, jolloin oli heti aamusta käynti äitipolille. Lääkäri pyysi viikkoa aikaisemmin varautumaan seuraavalla käynnillä käynnistykseen, jos vauva ei sitä ennen olisi jo syntynyt. Tilanne kun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa oli se, että kohdunkaula oli kadonnut ja kohdunsuu 4 cm auki! No, eipä ollut näkynyt eikä kuulunut tulokasta, vaikka olin jo varma, että tämä tulee ennen eräpäivää kun tilanne oli tuo.

Lääkäri oli sitä mieltä, että pelkkä kalvojen puhkaisu riittäisi käynnistykseksi, mutta minä aloin jänistämään, että jos se ei riittäisikään ja tarvittaisiin oksitosiinitippaa lisäksi. Sovimme sitten, että tulen illalla takaisin osastolle, ja aamuyöllä klo 3 laitettaisiin prostaglandiinipuikko paikkoja kypsyttelemään ja klo 8 aamulla puhkaistaisiin kalvot. Epäili kuitenkin, että pelkkä puikkokin saattaisi käynnistää synnytyksen kun kohtu oli erittäin supistusherkkä.

Niinpä klo 19 olin taas perhoset vatsassa lepattaen synnytysvastaanoton ovella. Sain sairaalavaatteet ja minut ohjattiin yöksi tarkkailuhuoneeseen. Kätilö neuvoi yöllä kutsumaan yökön paikalle jos esim. lapsivesi menisi. Toivottelin hyviä öitä ja kävin nukkumaan jo klo 21. Jännitys oli kova! Siitä huolimatta nukahdin helposti, mutta aina kun halusin vaihtaa kylkeä, minun oli ensin käytävä vessassa. Heräsin vessaan klo 22, klo 23 ja varttia vaille puolen yön.

Viimeisellä vessakäynnillä tunsin vatsassani kovaäänisen napsahduksen (selkeä "poks") ja noustessani seisomaan, alkoi lapsivesi lorista vessanpönttöön. Soitin kätilön paikalle, ja tämä köytti minut ctg-käyrään. Kun supistukset näyttivät samantien tulevan 10 minuutin välein, oli aika soittaa mies paikalle. Mies hieman nurisi, kun oli juuri itse mennyt nukkumaan (klo 00.10), mutta tuli kuitenkin paikalle kymmenen minuuttia myöhemmin :)

Miehen tullessa supistukset tekivät jo todella kipeää. Selkää särki, joten rohkaisin taas mieleni ja pyysin aqua-rakkuloita. Puolitoista tuntia myöhemmin siirryimme synnytyssaliin, kun halusin kokeilla auttaisiko ilokaasu yhtään. Eipä juuri. Selkäsärky vain lisääntyi vaikka otin toiset neljä rakkulaa, ja sen lisäksi vatsapuolelle sattui niin, etten pystynyt kävelemään kunnolla. Päätin mennä suihkuun, ja viivyinkin siellä reilun tunnin, miehen suihkutellessa melkein kuumalla vedellä selkääni. Lopulta en kestänyt enempää, vaan pyysin kohdunkaulapuudutteen n. klo 3.00.

Kätilö teki sisätutkimuksen, ja sanoi olevan liian myöhäistä. Kohdunsuu oli jo 8 cm auki ja reunat niin ohentuneet, että ennen kuin lääkäri ehtisi paikalle, reuna olisi liian ohut puudutuksen antoon. Niinpä sitten hönkäilin ilokaasua urakalla, ja yritin helpottaa oloani kontillani sängyllä.

Klo 4.30 alkoi tuntua ponnistustarvetta, mutta kohdunsuu oli vain 9 cm auki ja lippaa oli jäljellä. Yritin hengittelemällä helpottaa oloani. Välillä helpotti kun makasin pää alhaalla ja peppu ylhäällä sängyn päällä. Lippaa oli edelleen jäljellä, eikä vauva ollut laskeutunut.

Nousin lattialle kyykkyseisontaan ja nojailin Mieheeni, joka istui sängyllä. Ajattelin, että painovoima auttaisi lippaa ohenemaan ja vauvaa laskeutumaan. Vihdoin ja viimein klo 5.35 sain luvan siirtyä synnytysjakkaralle ja ponnistaa heti kun siltä tuntuisi.

Klo 5.40 alkoi ponnistusvaihe ja neljä minuuttia myöhemmin, klo 5.44, syntyi toinen poikamme... yskien, aivastellen ja huutaen. Mitat olivat komeat 4 590 g ja 56 cm, päänympärys 36,5 cm. Minun pieni poikani, jonka ultran mukaan piti olla alle 4 kiloinen :D Ensi kuulemalta en meinannut korviani uskoa, kun nuo mitat kuulin... minäkö olin pakertanut maailmaan yli 4,5 kiloisen nyytin ja vielä helposti :o

Repeämiä ei tullut, ainoastaan kolme pientä pintanaarmua, joten ompeluissa ei kauaa aikaa kulunut. Pikkuinen sen sijaan oli syntymästään niin väsynyt, ettei jaksanut rinnalla imeä, ja hengittäminenkin meinasi unohtua välillä, joten kasvojen lähelle laitettiin happinaamari happea puhaltamaan. Sairaalassakin viivyttiin hieman suunniteltua kauemmin, kun kolmannen päivän iltana pojun keltaisuus ylitti rajat ja se tiesi valohoitoon joutumista vuorokaudeksi. Tuli myös koettua sekin, että kun maito oikein pakkautuu niin kainaloon voi tulla kipeät maitopatit sen lisäksi että rintavarustuksella voisi kalauttaa tajun joltain... Onneksi lypsykone on keksitty.