Eilen Miehellä oli vapaapäivä, joten aika kului perheen parissa eikä
niinkään tietokoneella. Kääk! Kohtahan minä vieroitun kokonaan ;) (lienee turha pelko kuitenkin..).
Käytiin kaupassa, tehtiin ruokaa, siivottiin ja muutenkin vietettiin
aikaa yhdessä. Illalla päätettiin käydä koko perheen voimin
uimahallissa Isosiskon futisharkkojen jälkeen, hoituu pesulla käynti
samalla. Esikoisella oli niinikään urheilullinen päivä, kävi
luistelemassa ja keilaamassa - innostui keilaamaan niissä seuran
pikkujouluissa.
Uimahallilla totesin, että siellä taisikin olla
Miehen sisarusten kokoontumisajot kun Miehen sisko oli uimahallin
kahviossa, ja lastenaltaassa törmättiin Miehen veljeen. Oli tullut
poikansa kanssa uimaan hänkin. Taapero ei kiljunut suihkussa tällä
kertaa laisinkaan, osasyynä ehkä se, että seurasi tarkkaan mitä kolme
siskoa puuhastelivat. Vasta kun hiukset kasteltiin, tuli vastalause.
Altaassa poju sen sijaan oli tyytyväinen heti alusta asti. Loiskutteli
käsillään ja hymyili kuin pieni aurinko kun uitin edestakaisin
altaassa. Jostain kumman syystä tällä kertaa isin syli ei kelvannut,
kitinä alkoi kun Miehelle pojan annoin että pääsin käymään uimassa ja
pariin otteeseen leikkimään muidenkin muksujen kanssa. Ja kun taas
ilmestyin Taaperon näkyviin, alkoi kitinä joka loppui kuin veitsellä
leikaten heti kun syliin otin. Pois lähdettäessä reppana tutisi ja
tärisi kuin haavanlehti suihkussa mutta ei halunnut suihkujen luota
pois kun innostui niillä leikkimään (varoi kuitenkin tarkkaan ettei pää kastunut). Kotiin päästyä oli ihanan rentoutunut olo! Kyllä tuo uimassakäynti on mukavaa.
Aamukirkko
Perhekerho oli tänään kirkolla (kirkon esittelyä, pieni jumalanpalvelus, ja kirkkokahvit ja -mehut pullan ja keksien kera),
ja kun nyt uimassa käytiin eilen, niin kuntoilun vuoksi ajattelin
tuonne lähteä kävellen tehotyttöjen ja Taaperon kanssa. Sain vielä
sovittua treffit ja kävelyseuraa ystävästäni, joten mikä ettei. Aamulla
oli kello soimassa kahdeksalta, ja siinä puoli kymmenen aikoihin
lähdettiin kotoa. Matkaa on ehkä joku puolitoista kilometriä, ja hyvin
ehdittiin kymmeneksi. Ihan kiva reissu tuo oli, etenkin kun ei
tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa siitä että lapset pitivät ääntä ja
juoksentelivat - päin vastoin, pappikin sanoi että lapsia ei ole luotu
istumaan paikoillaan kuin tatit, eikä sitä voi heiltä odottaa, vaikka
monet kristityt tuntuvat ajattelevan, että kirkossa on istuttava
hievahtamatta.
Kotiinpäin käveltäessä puhuttiin K:n kanssa josko
otettaisiin taas tavaksi nämä aamupäiväkävelyt, mitä harrastimme
melkein joka päivä silloin kun Esikoinen, Isosisko ja Tuuliviiri olivat
pieniä. Maanantaina, jos sää sallii, on treffit jo sovittu kello
kymmeneksi.
keskiviikko, 23. marraskuu 2005
Kommentit