Poppanan syntymäpäiväjuhlat menivät eilen ihan mukavalla hulinalla. Vieraita tuli sittenkin vaikka ensin yhdellä sun toisella tuntui olevan muita menoja - kiitos taiteiden yön, porukka oli valvonut niin ei jaksaneet minnekään mennä vaan tulivat kakkukahville. Käly varsinkin... aamukahvia ei kotoa saanut kun kahvit oli finito niin tuli äkkiä kylään s025.gif. Hyydykekakku oli hyvää, teen toistekin - toivottavasti vain valkosuklaan hankinta ei joka kerta tule yhtä työlääksi operaatioksi.

Vieraiden lähdettyä aloin valmistautua uloslähtöön Jesperin kanssa. Keskustassa oli ilmaiskonsertti jossa esiintyi mm. Lovex ja halusin lähteä kuuntelemaan. Lähdin matkaan rattaiden kanssa ihan siltä varalta jos eksyisin vaikka siiderille, varsinkin mikäli Lovexia en ehtisikään katsomaan kun lähtö vähän venyi ja pääsin lähtemään vasta puolitoistatuntia tapahtuman alkamisajan jälkeen. Etukäteen ei tiennyt missä järjestyksessä yhtyeet (3 kpl) esiintyisivät. Onneksi kuitenkin Lovexin esiintyminen vähän viivästyi ja olin paikalla kun aloittivat. Jesperi oli nukahtanut rattaisiin joten ajattelin siirtyä kauemmas kuuntelemaan mutta poikapa heräsi kun jäin erään kaverin kanssa suusta kiinni. Eikä ollut kiukkuinen.

Nostin pojan syliin ja naureskellen katseli ympärilleen että missäs nyt ollaan. Porukkaa oli nurmikentällä ihan mukavasti, joillain viltit ja eväät mukana. Musiikin mukana oli Jesperinkin hyvä jammata, ja äiteen hauislihakset voimistuivat kun tunnin verran poikaa sylissä kannattelin. Lovexin lopetettua alkoi sitten karjunta. En viitsinyt jäädä enää seuraavaa yhtyettä kuuntelemaan vaan lähdin kotia kohti... olihan jo puuroaikakin pienellä. Matka sujui "rattoisasti" Jesperin karjuessa niin että kuului varmasti kauas koko sen parinkymmenen minuutin matkan. Piti jo matkalta soittaa Esikoiselle, että tekee puuron valmiiksi niin ehtii jäähtyä.

Puuron jälkeen poika jaksoi taas hymyillä ja olla oma iloinen itsensä. Minä päätin herkutella pitkästä aikaa myös, ja tilasin itselleni, Esikoiselle ja Isosiskolle pizzat (muu perhe oli mökillä). Taisi olla pizzeriassa ruuhka-aika tuolloin, varttia vaille klo 21, kun toimitusaika oli vajaa tunti. Mutta hyvää kannattaa odottaa... ja hyväähän tuo pizza oli.

Klo 22 aikoihin tuntui ettei silmät pysy enää auki yhtään. Siispä iltapesut ja yrittämään pikkumiehen tainnutusta yöunille. Poika nukahti ihan nätisti mutta siinä imetellessä olin alkanut seuraamaan ykköseltä elokuvaa pienestä rv 24 syntyneestä keskosesta ja jäin sitten katsomaan loppuun asti. Mielessä ajattelin kuinka onnellinen sitä saa olla ettei nämä omat ole kiirettä maailmaan tulon kanssa pitäneet, tuo pieni keskonen oli niin pieni . Itku pääsi kun toinen lopussa kuoli g020.gif. Kyllä nämä valmiit paketit on mukavampi syliin saada vasta kun on aika, eikä yhtään aikaisemmin.. en suoraan sanottuna ymmärrä niitä, jotka oikein yrittämällä yrittävät jo joskus rv 36 (eli 35+ viikoilta) tehdä kaikkea mahdollista jotta vauva syntyisi jo s045.gif - vain siksi että olo on hankala ja kolottaa ja särkee ym. "ihanaa" raskausvaivaa (tällaisiinkin tapauksiin olen törmännyt usein). Monesti vielä tuumaavaat, että kyllähän se vauva jo selviää ja pärjää jos syntyisi, joten tulisi jo. Joopa joo... kannattaisi ajatella sitä vauvaa eikä vain omaa oloa. Vaikka omalla kohdallani nuo viimeiset kuukaudet ovat olleet hyvinkin kipeitä, ei mieleen ole kertaakaan tullut toivoa että vauva syntyisi tuolloin, vaikka nykyhoidolla se ei kuolemaksi olisikaan. Keskonen on keskonen, mielummin täysiaikaisena, imo.