Toissapäivänä sain sätkyn äitipolilla kun muistin että olin unohtanut ilmoittaa Pipan 4-vuotiaiden muskariin a050.gif . Soitin sairaalasta heti työväenopistoon, ja sain kuulla että kolme paikkaa on mutta vasta tänään otetaan vastaan puhelinilmottautumisia. Laitoin heti kännykkään muistutuksen tälle päivälle klo 8.55 että soitan heti ja yritän paikan tytölle saada. Niin tein ja siitä huolimatta puhelin tööttäsi varattua ekan tunnin mutta lopulta pääsin läpi. Onneksi paikkoja oli edelleen kaksi vapaana, joten nyt Pipa saa 14.9. alottaa muskarin - toivottavasti muistan viedä.

Olin aamusta myös niin utelias H:n ja T:n tilanteesta että piti laitella uteluviestiä, että kuinka heillä sujuu. H oli saanut eilen klo 16 aikaan pojan (kuten minä ja T "ennustimme" sykkeen perusteella) eli todella nopeaa toimintaa ensisynnyttäjältä ollut. T sen sijaan suunnittelee viikonlopuksi kotia menoa kun ei homma etene. Harmillista... muistan tunteen kuinka yläpää kypsyi nopeammin kuin alapää...

Eilen kun tulin sairaalasta kotiin, koukkasin viemässä Kelaan äitiyspäivärahahakemuksen. Tänään katsoin netin kautta tietojani ja yllätyin kun siellä oli jo päätös äitiyspäivärahasta tehty, ja summat ja maksupäivätkin näkyvillä! Äitiyspakkaus tilataan huomenna. Nopeaa toimintaa p015.gif. Ja kyllä työharjoittelu kannattaa.. päiväraha on tosiaan reilu 12 euroa enemmän päivältä kuin pelkkä minimi. Olen happyhappyjoyjoy tuulella noin hyvistä uutisista k040.gif. Ei uhkaa täysi katastrofi äitiyslomallakaan vaan saan "lomailla" rauhassa.

Verensokerinmittauksessa sitten voisinkin antaa kurinpalautusta itselleni. Otin töihin mukaan n. desin tai vähän enemmän perunamuussia jossa oli 3-4 rkl kastiketta seassa ja yhden pienen ruisviipaleen. Tunti lounaan jälkeen tulokseksi tuli 7,7 s070.gif. Jee jee... lisää näitä niin opin taas yhden uuden taidon eli itseni piikittämisen. Peruna on pirun keksintö ja siihen tuo leipä... okei, uskotaan ettei niitä pidä yhdistellä vaikka muussia olikin niin vähän että se yksinään ei kyllä olisi ruoaksi riittänyt. Olin vain eilen niin poikki etten jaksanut ajatellakaan panostusta eväisiin sen enempää kuin että otin perheeltä tähteeksi jääneet jämät rasiaan ja mukaan töihin. Hehe.. enkä olisi muistanut niitä syödäkään oikeaan aikaan ellei pomo olisi huomauttanut että nythän se on ruoka-aika.