Olinpa aamusta ahkerana töissä jo puoli kahdeksalta, ajattelin että parempi käydä niin ei tule montaa tuntia miinusta kun ehtii edes jonkinaikaa töitä tekemään. Klo 9 starttasin sitten kohti Kotkaa, missä lääkärille oli aika klo 10.15.

Ajomatka mennessä sujui hyvin, mitä nyt pari ärräpäätä mielessäni päästin kun muutenkin hankalasti ohitettavalla tiellä, 100:n nopeusrajoituksella edessä kärryttelee kaksi tratktoripirua ja vauhti hiipui kävelyvauhdiksi. Jonoahan siinä kerääntyi äkkiä taakse ja jokainen tähyili tasan tarkkaa missä voisi mennä ohi... ei siinä niin nokonuukaa näyttänyt olevan vaikka keskellä oli parikin keltaista viivaa... Noh, onneksi vastaantuleva liikenne oli sen verran vähäistä että kerrankin ohi pääsi suht helposti. Mutta oli mukava keli ajella, ei ollut kuuma joten kuski (siis minä) pysyi hereillä. Juuri kun sain ajan parkkiin, T laittoi viestiä että on sittenkin vielä osastolla ja samassa huoneessa kuin kaksi viikkoa sitten icon_eek.gif - tiukassa on hänellä tämä vauveli. Laitoin viestiä että tulen käymään kunhan polilta pois pääsen.

Äitipolilla ei vielä otettu ktg-käyrää, vasta kun 30. viikkoa on rikki eli ensi kerralla. Perustoimenpiteet vain eli pissanäyte oli puhdas, verenpaine ok 117/76 ja painoa näytti tulleen kahdessa viikossa yhteensä 500 g. En siis pysynyt sittenkään diabeteshoitajan asettamalla rimalla että enintään 100 g/vko tulisi lisää - en kyllä sitä edes kuvitellut. Näiden alkutoimien jälkeen olikin sitten hyvää aikaa istua ja neuloa kälyn joululahjaa... ajat olivat nääs taas myöhässä reilusti. Siinä neuloessa iski väsymyskin ja haaveilin kahvikupillisesta. Vessassakin piti käydä toistamiseen ja ajattelin jo ehdottaa kätilölle että käyn uudelleen vaa'assa... sain ihan varmasti tiputettua painoa ainakin 100 g icon_mrgreen.gif... niin ja matkalla lipitin puoli litraa vettä icon_wink.gif.

Vihdoin ja viimein pääsin lääkärin luo. Mukava mieslääkäri jonka muistan jo Pipan ajoilta. Tutkaili sokeriarvojani ja totesi että 10% menee yli rajan ja muut on kurissa, eiköhän ruokavalio riitä ja pitää vain kiinnittää huomiota niihin missä arvo on noussut liikaa että petraan niissä. Sitten oli vuorossa mukavin osuus eli ultra. Siellä se Tähti masussa mellasti, pää alaspäin kuten aina. Lapsivettä on normaalisti, istukan virtaukset hyvät ja sydänäänet samaten. Mitoissa tulikin sitten vähän heittoja jo. Vartalon ympärykseltä vastasi rv 29+2, painon puolesta rv 30+2 ja reisimitan perusteella 31+3. Painoarvio oli nyt 1 650 g eli siihen näyttäisi tulleen kahdessa viikossa lisäystä 510 g... siis minun painonnousuni verran. Supistusten takia katsoi ultralla kohdunkaulan pituudenkin mutta se on edelleen sama kuin ennenkin (no tietty, minähän olen simpukka, joka nauttii huvin vuoksi supistuksista näin ennen aikojaan ilman että ne mitään saavat aikaan icon_wink.gif). Seuraava käynti on kolmen viikon kuluttua.

Lääkärin luota (ja taas vessan kautta eli paino tippui... tehokasta laihdutusta) lähdin yläkertaan T:tä tapaamaan. Kello oli kyllä jo paljon mutta en olisi mitenkään ehtinyt lapsia ajoissa hakemaan kuitenkaan, joten kahvikupillisen tuska voitti. Ja siinä samalla saisin turista T:n kanssa hetken. Soittelin vain päiväkoteihin ja ilmoitin että myöhästyn hieman haussa. Kummassakin päiväkodissa tuumattiin vain että no saavatpa lapset nukkua unensa sitten rauhassa eikä tarvitse herätellä keskenkaiken f015.gif.

Yläkerrassa kysäisin kätilöltä luvan käydä T:tä houkuttelemassa kahville (vierastunti kun ei vielä ollut), kätilö sanoi laittaneensa tämän juuri ktg-käyrään mutta jos hetken odottelisin niin ottaisi kohta sen pois, T:n huonekaverit puolestaan antoivat luvan tulla huoneeseen odottelemaan siksi aikaa. Tosin yksi varmaankin katui mielessään kun kuunteli kuinka pohdimme sitä kuinka monta cytotec-murusta kumpikin on ehtinyt syödä käynnistelyissä, ja raukkaparka oli samassa tilanteessa eli käynnistelyssä. Lohdutettiin kyllä että on niitä niitäkin jotka syövät yhden ja lähtevät samantien ja jättävät muut vihertämään kateudesta.

Kahvilassa kahvi maistui ihanalle! Olihan se jo korkea aika saada aamukahvia klo12.30 aikaan. Siinä jutellessa T tuumasi että pitääpä alkaa seuraamaan kelloa... supistuksia alkoi tulemaan joten nyt peukutan että vihdoin ja viimein pääsisi tositoimiin. Sen T ainakin lupasi ettei enää kolmen viikon kuluttua tuolla ole kun seuraavan kerran äitipolilla käyn icon_lol.gif.

Klo 13 lähdin ajelemana kohti kotia (kuumuus teki taas sen että meinasin pilkkiä ajaessa, toivotaan kolmen viikon kuluttua viileitä säitä että pysyisi takaisinkin päin hereillä hyvin), ja Poppanan olin hakemassa klo 13.50. Ja klo 14 olin Pipan ja Taaperon tarhassa, jossa Pipa oli jo pirteänä hereillä ja pukemassa vaatteita päälleen. Taapero puolestaan oli syömässä välipalaa, joten odottelin tovin että sai syötyä rauhassa. Kumpikin oli herännyt tyytyväisenä kun sai nukkua kunnon unet.

Ai niin... masugalleria sivulla on uusi masukuva. Eilen otettu. Eipä tuossa hirveitä eroja siihen aikaisempaan ole kun kuvaa katsoo.