Ei uskoisi että marraskuun puoliväliä eletään. Kyllä sen verran
lämmintä on. En kovin äkkiä muista milloin olisin tähän aikaan vuodesta
tarennut ulkona lyhythihaisen t-paidan ja fleecetakin kanssa ja
hikoillut (okei, myönnetään että hikoilu
ei johdu niinkään lämpimästä säästä vaan siitä että muksut pitää huolen
äidin tarkenevuudesta juoksuttamalla). Eilenkin mittari näytti +8 astetta ja noilla main pyörinyt koko viikon.
Viikko
on mennyt haipakkaa. Välillä mielessä kävi jotain, että tuosta pitää
blogata, mutta enhän minä enää muista mitään. Olisi pitänyt kirjoittaa
silloin kun mielessä oli. Mies on tämänkin viikon asunut mökillä, jäi
pitämään mökkiä lämpimänä kun viime viikonloppuna sai sen lämmitettyä,
ja perjantaina isäni oli kaverinsa kanssa tulossa viikonlopun viettoon
mökille. Jälleen kerran innostuivat puita kaatamaan, joten kyllä tuonne
kohta varmasti helikopterikenttä tulee... kaaheen aakee laakee..
Täällä
kotonakin eilen käväisivät, toivat veneen sittenkin talveksi pihaan.
Siinä vaiheessa minulle tuli kiire ulos, kun Mies kävi kertomassa että
hajottavat pyykinkuivatus-matontamppaustelinettä! (saadakseen veneen sen telineen paikalle talon sivuun).
Ei hemmetti, ei se käy! Missäs minä sitten edes silloin tällöin
tuulettaisin petikamppeita? Iskisin suoraan mutaan näillä säillä
maahan? Kyllä se tuo teline saa luvan pysyä ehjänä ja käyttökunnossa
tai minä hirrrrrmustun. Teline sai loppujen lopuksi jäädä paikoilleen
kun betoni (johon jalat oli valettu kiinni)
osoittautui miehiä lujemmaksi eikä suostunut hajoamaan. Isä ehdotti jo
että rälläkällä teline osiksi ja hitsataan uudelleen kasaan mutta
onneksi Mies asettui samalle kannalle kuin minä, ja sanoi ettei
hajoteta. Isä meinasi ohittaa tuon olankohautuksella, joten Mies kysyi
että "kenes koti tämä on?". "Ai mikä?",
kysyi isä... Mies alkoi nauramaan. Meinasi kai että kohta häntä ei
kuunnella enää täälläkään kun mökillä jo kerran nauroi, että hänenhän
mökki se on mutta minun isäni tekee päätökset :D . Eivätpä nuo
tosissaan kuitenkaan ole, kunhan huulta heittävät, alusta asti Mies on
tullut toimeen vanhempieni kanssa suorastaan loistavasti.
Eilen
iltasella lähdin sitten Taaperon, Isosiskon ja Esikoisen kanssa
katsomaan kokkoa mökille. Hienon näköinen se olikin keskellä
säkkipimeää maisemaa... ja lämmitti mukavasti tihkusateessa.
Miehellä on keskiviikko vapaapäivä, joten lähtee tiistaina yöksi
Hesaan. Vanhempani ostivat digiboxin reilu viikko sitten, ja siitä asti
ovat yrittäneet saada koneet toimimaan kuten pitää. Digiboxi toimii
kyllä ja kanavat löytyvät telkkariin, mutta kun pitäisi saada videotkin
toimimaan yhteistyössä... Isä pariin otteeseen tuossa soitteli, ja
yhdessä asiassa minä -> tekniikan nero, osasin jopa auttaa ;D .
Videot eivät kuitenkaan suostu yhteistyöhön ja isä mutisi puhelimessa
aina "digi digi... naapurin sinikka sai vartissa valmista... ja perkele sillä ei ollut videoita varmana"
:DD . No, Mies lähtee nyt sitten katsomaan onko vika asentajissa vai
laitteissa, minä lähtisin mukaan mutta ei näitä koululaisia vielä arvaa
yksin jättää kotiin - vaikka fiksuja ovatkin ja varmasti pärjäisivät
jos olisi pakko. Mutta nyt ei ole pakko. Ja voinhan minä vaikka ajella
keskiviikkoaamusta Hesaan kahville nuorempien kanssa ja illalla taas
kotiin. Siinä tapauksessa, että kummitäti sattuisi olemaan kotona ja
ehtisi laittaa minulta hiukset kuriin, menen varmasti käymään.
Mutta nyt voisi ottaa aamukahvia, pienen valkoisen pillerin (päätäni
särki niin, että jyske kuului hampuriin *laulelua* ... täti punainen
pyyhälsi kylään eikä voinut jättää pikku-ukkoja muualle bilettämään)
ja ehkä syödäkin jotain. Minä luulin Isosiskon nukkuvan mutta äsken
löysin lapun että on lähtenyt markkinoille keskustaan... jotkut kukkuu
aikasin. Esikoinen veti luunsa ylös sängystä kun kaverinsa soitti, ja
viidessä minuutissa oli valmis ja lähti. Joskus nuo ovat nopeita.
sunnuntai, 13. marraskuu 2005
Kommentit