Iltasella kun mökille pääsin Taaperon kanssa, lähdettiin heti koko
konkkaronkka + mökkinaapurin pariskunta veneellä kievariin yhdet
ottamaan, olihan terassi nyt vikaa viikonloppua auki (kesä tosiaan
taitaa olla joidenkin mielestä ohi jo). Matkaan päästiin joskus klo 20
aikoihin ja perillä oltiin n. 45 minuuttia myöhemmin.
Naapurin
rouva innostui laulamaan karaokea, ja sai lopulta houkuteltua minutkin
laulamaan. Voi pyhä jysäys. Onneksi paikalla ei silloin ollutkaan enää
muita kuin me (ilmeisesti mömmöm-kisat veivät asiakkaat, epäili
omistaja), joten ainakaan minua tai lauluääntäni ei voi syyttää paikan
tyhjenemisestä. Mökkinaapurin rouva innostui laulamaan enemmänkin, ja
lopulta oli vain todettava että nyt mennään. Ulkona huomattiin että
jaahas, valoisat kesäyöt ovatkin jo menneitä, oli melkoisen pimeää.
Mies
ohjasti alkumatkan venettä mutta jonkin ajan kuluttua aloin katsomaan
että Mies on kyllä menossa ihan väärään paikkaan. Kyseinen ranta kyllä
näkyy meidänkin mökille mutta sinne on matkaa joten oltiin väärällä
rannalla. Kun kippari ei uskonut minua ja mökkinaapurin isäntää, teimme
vallankaappauksen. Minä ohjasin ja mökkinaapuri seisoi ja tähysti
suuntaa - tokihan siinä alkoi sitten vettäkin sataa kaatamalla eikä
pressua voitu laittaa päälle tai tähystyksestä ei olisi tullut mitään.
Todettiin että onpa meillä iso järvi ja pimeät rannat, kaikki näytti
ihan samalta. Onneksi tehtaanvalot toisaalla, ja kaupungin valot
toisaalla kertoivat mihin meidän ei pidä mennä, vaan suunnistaa ikään
kuin väliin. Ohjatessa piti pitää silmällä kaikua, tuolla järvellä on
ikäviä kivikkoja yllätyksenä ja kun tosiaan sokkona mentiin niin
käytettiin sitä apuna. Pipa, Poppana ja Taapero nukkuivat veneen
hytissä, Tuuliviiri ja Esikoinen meinasivat jo että pitää soittaa
112:een kun ollaan eksyksissä. Eivät millään meinanneet uskoa että
eihän me eksyksissä oltu, suunta oli oikea mutta kohde hieman hukassa
;) Itseasiassa yhden linkin punaiset valot olivat oiva opas, ne kun
jäävät juuri meidän mökkimme taakse. Piti vain putputella hidasta
vauhtia eteenpäin niiden kivikoiden takia. Lopulta mökkinaapuri
tuumasi, että nyt on tutun näköistä kaislikkoa, ollaan perillä -
minusta ne kaislikot kyllä oli muuallakin ihan samannäköisiä mutta
oikeassa isäntä oli. Tosin sillä erotuksella että ranta oli heidän eikä
meidän mutta samakos tuo oli. Laitettiin vene kiinni heidän laituriinsa
ja kipitettiin tietä myöten kotiin. Nopeampaa niin kuin alkaa veneellä
taas sohimaan säkkipimeässä ja kaatosateessa.
Tytöt ja Taapero
heräsivät kun piti veneestä nousta, ja itkukin pääsi jokaiselta kun
väsytti ja oli märkää. Mökillä tulikin sitten uusi tenkkapoo. Ovi oli
lukossa eikä avaimesta jälkeäkään. Mies sanoi avaimen jemmapaikkaan
laittaneensa mutta se ei siellä ollut. Naapurit jo sanoivat, että
heille mahtuu yöksi... tuossa vaiheessa kello oli jo 1.30!! :OO ...
olimme siis tullee pari tuntia takaisinpäin. Minä kiersin mökin ja
karjaisin Miehen mökin toiselle puolen. Keittiön ikkuna oli auki joten
Mies kapusi siitä sisään ja avasi oven. Kun kaikki olivat sisällä,
Esikoinen tulee paikalle ja sanoo että hän oli laittanut avaimen
jemmaan... ja siis toiseen paikkaan kuin missä sen piti olla. No, loppu
hyvin kaikki hyvin. Oltiin löydetty perille, vältetty kivikot ja
saatiin kuivaa vaatetta niskaan... Taapero reppanakin hytisi jo
sylissä. Ei muuta kuin suoraa tietä nukkumaan.
Aamulla totesin
että ikä alkaa tekemään tepposia. Kolme siideriä ja kamala kankkunen.
Mielessä soi aamulla "mandoliini krapulaa" ja "huomenta pee, onko pääsi
kipee.." ja tuumasin että tästedes se on tyydyttävä vain kahteen.
Makuuasennossa keinui koko huone päässä ja silmissä, pystyssä
vellominen alkoi mahassa :P . Taapero kun heräsi, vein pojan iskänsä
hoiviin, otin pari tablettia ja kömmin takaisin sänkyyn. Tunnin verran
taltutin pään ja mahan keinumista, sitten nukahdin ja tuntia myöhemmin
ne kymmenentuhatta moukariäijää pääkopassanikin olivat tehneet melkein
lakon. Uskalsin nousta ylös ja mennä syömään aamiaista - pari
hampurilaista mikroon ja appelsiinimehua, ja sitten vain hengitystä
sisään - ulos - sisään. Pari tuntia myöhemmin olo oli jo taas hiukan
parempi mutta näyttää tämä päivä menevän kuitenkin enemmän kuolleiden
osastolla kuin elävien. Onneksi kotona ei ole kuin Taapero minun
kanssani niin saa levätä hiljaisuudessa.
Aamulla
pitää sitten laittaa kello herättämään kun Taaperolla on 1v3kk
-neuvola, ja sieltä menen kälyn luo kylään, ja sitten pitää hakea
lapset mökiltä. Huomenna illalla mennään taas yöksi mökille ja
ollaankin sitten varmaan tiistai-iltaan ainakin ellei peräti
keskiviikkoaamuun.
sunnuntai, 7. elokuu 2005
Kommentit