Iltasella kun mökille pääsin Taaperon kanssa, lähdettiin heti koko konkkaronkka + mökkinaapurin pariskunta veneellä kievariin yhdet ottamaan, olihan terassi nyt vikaa viikonloppua auki (kesä tosiaan taitaa olla joidenkin mielestä ohi jo). Matkaan päästiin joskus klo 20 aikoihin ja perillä oltiin n. 45 minuuttia myöhemmin.

Naapurin rouva innostui laulamaan karaokea, ja sai lopulta houkuteltua minutkin laulamaan. Voi pyhä jysäys. Onneksi paikalla ei silloin ollutkaan enää muita kuin me (ilmeisesti mömmöm-kisat veivät asiakkaat, epäili omistaja), joten ainakaan minua tai lauluääntäni ei voi syyttää paikan tyhjenemisestä. Mökkinaapurin rouva innostui laulamaan enemmänkin, ja lopulta oli vain todettava että nyt mennään. Ulkona huomattiin että jaahas, valoisat kesäyöt ovatkin jo menneitä, oli melkoisen pimeää.

Mies ohjasti alkumatkan venettä mutta jonkin ajan kuluttua aloin katsomaan että Mies on kyllä menossa ihan väärään paikkaan. Kyseinen ranta kyllä näkyy meidänkin mökille mutta sinne on matkaa joten oltiin väärällä rannalla. Kun kippari ei uskonut minua ja mökkinaapurin isäntää, teimme vallankaappauksen. Minä ohjasin ja mökkinaapuri seisoi ja tähysti suuntaa - tokihan siinä alkoi sitten vettäkin sataa kaatamalla eikä pressua voitu laittaa päälle tai tähystyksestä ei olisi tullut mitään. Todettiin että onpa meillä iso järvi ja pimeät rannat, kaikki näytti ihan samalta. Onneksi tehtaanvalot toisaalla, ja kaupungin valot toisaalla kertoivat mihin meidän ei pidä mennä, vaan suunnistaa ikään kuin väliin. Ohjatessa piti pitää silmällä kaikua, tuolla järvellä on ikäviä kivikkoja yllätyksenä ja kun tosiaan sokkona mentiin niin käytettiin sitä apuna. Pipa, Poppana ja Taapero nukkuivat veneen hytissä, Tuuliviiri ja Esikoinen meinasivat jo että pitää soittaa 112:een kun ollaan eksyksissä. Eivät millään meinanneet uskoa että eihän me eksyksissä oltu, suunta oli oikea mutta kohde hieman hukassa ;) Itseasiassa yhden linkin punaiset valot olivat oiva opas, ne kun jäävät juuri meidän mökkimme taakse. Piti vain putputella hidasta vauhtia eteenpäin niiden kivikoiden takia. Lopulta mökkinaapuri tuumasi, että nyt on tutun näköistä kaislikkoa, ollaan perillä - minusta ne kaislikot kyllä oli muuallakin ihan samannäköisiä mutta oikeassa isäntä oli. Tosin sillä erotuksella että ranta oli heidän eikä meidän mutta samakos tuo oli. Laitettiin vene kiinni heidän laituriinsa ja kipitettiin tietä myöten kotiin. Nopeampaa niin kuin alkaa veneellä taas sohimaan säkkipimeässä ja kaatosateessa.

Tytöt ja Taapero heräsivät kun piti veneestä nousta, ja itkukin pääsi jokaiselta kun väsytti ja oli märkää. Mökillä tulikin sitten uusi tenkkapoo. Ovi oli lukossa eikä avaimesta jälkeäkään. Mies sanoi avaimen jemmapaikkaan laittaneensa mutta se ei siellä ollut. Naapurit jo sanoivat, että heille mahtuu yöksi... tuossa vaiheessa kello oli jo 1.30!! :OO ... olimme siis tullee pari tuntia takaisinpäin. Minä kiersin mökin ja karjaisin Miehen mökin toiselle puolen. Keittiön ikkuna oli auki joten Mies kapusi siitä sisään ja avasi oven. Kun kaikki olivat sisällä, Esikoinen tulee paikalle ja sanoo että hän oli laittanut avaimen jemmaan... ja siis toiseen paikkaan kuin missä sen piti olla. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Oltiin löydetty perille, vältetty kivikot ja saatiin kuivaa vaatetta niskaan... Taapero reppanakin hytisi jo sylissä. Ei muuta kuin suoraa tietä nukkumaan.

Aamulla totesin että ikä alkaa tekemään tepposia. Kolme siideriä ja kamala kankkunen. Mielessä soi aamulla "mandoliini krapulaa" ja "huomenta pee, onko pääsi kipee.." ja tuumasin että tästedes se on tyydyttävä vain kahteen. Makuuasennossa keinui koko huone päässä ja silmissä, pystyssä vellominen alkoi mahassa :P . Taapero kun heräsi, vein pojan iskänsä hoiviin, otin pari tablettia ja kömmin takaisin sänkyyn. Tunnin verran taltutin pään ja mahan keinumista, sitten nukahdin ja tuntia myöhemmin ne kymmenentuhatta moukariäijää pääkopassanikin olivat tehneet melkein lakon. Uskalsin nousta ylös ja mennä syömään aamiaista - pari hampurilaista mikroon ja appelsiinimehua, ja sitten vain hengitystä sisään - ulos - sisään. Pari tuntia myöhemmin olo oli jo taas hiukan parempi mutta näyttää tämä päivä menevän kuitenkin enemmän kuolleiden osastolla kuin elävien. Onneksi kotona ei ole kuin Taapero minun kanssani niin saa levätä hiljaisuudessa.

Aamulla pitää sitten laittaa kello herättämään kun Taaperolla on 1v3kk -neuvola, ja sieltä menen kälyn luo kylään, ja sitten pitää hakea lapset mökiltä. Huomenna illalla mennään taas yöksi mökille ja ollaankin sitten varmaan tiistai-iltaan ainakin ellei peräti keskiviikkoaamuun.