Tänään olen ollut välillä ihan pihalla mikä päivä on menossa. Muistin aamulla kun heräsin että on keskiviikko, ja klo 11 minulla oli tapaaminen Esikoisen opettajan, erikoisopettajan ja pojalle testejä tehneen psykologin kanssa. Koululla vain iski yhtäkkiä epätietoisuus siitä oliko tiistai vai keskiviikko. Apua, olisihan se ollut noloa olla päivää ennen aikojaan paikalla... ja vielä vettä tiputellen kun Taaperon kanssa onnistuttiin kastumaan matkalla autosta koululle.

Noh, pienellä pikakelauksella päädyin kuitenkin siihen että oikea päivä, muisti vain pätkii taas (tiistai hukkui jonnekin). Pipa ja Poppana olivat aamusta menneet anopin, siis mumminsa, luo eli ihan rauhallinen käynti tuosta tuli. Nuo testit mitä Esikoiselle tehtiin, olivat samat mitä tehtiin ennen kouluikää - kehitystä tapahtunut paljon! Silloin ensimmäisenä eskarivuonna Esikoinen ei ollut lähelläkään ikätasoaan, nyt suurin osa vastauksista oli haarukassa jossa on 70% tuon ikäisistä... jossain jopa yli ikätasonsa ja joissain vähän alle. Ongelmia siis edelleen on hahmotuksessa eli jos monesta eri tekijästä pitäisi nopeasti koota kokonaisuus, se tuottaa ongelmia. Onnistuu kyllä niissäkin ajan kanssa. Opettajat puolestaan kehui kuinka numerot ovat parantuneet syksystä selvästi, samoin käytös - itsehillintääkin löytyy ja kilpailuvietistä huolimatta osaa ottaa jo tappiotkin vastaan kimpaantumatta. Koska pienluokka on selvästi ollut Esikoiselle hyödyksi, ensi vuosi jatketaan pienluokassa... Yläasteesta ei sitten vielä tiedä. Jos mahdollista, Esikoista integroidaan ensi vuonna muihinkin ryhmiin joissain aineissa, jotta tottuisi isoon luokkaan. Ainakaan toistaiseksi kun tässä kaupungissa ei pienluokkaa ole yläasteella - sen tarve kuitenkin tiedostetaan mutta toteutuuko se, se jää nähtäväksi vuoden kuluttua. Kaiken kaikkiaan ihan mukava tapaaminen. Kilpailuvietistä Esikoisen opettaja nauroi, että kilpailutilanteissa Esikoiselle tulee kyllä oikein saalistajan katse joka saa pojan tekemään parhaansa voittoon.. tätä on käyttänyt hyväkseen myös lukuaineissa tekemällä tietyistä lukualueista välillä tietokilpailuja, ja johan poika lukee niin että korvista höyry nousee

Koululta menin Taaperon kanssa kauppaan, tulin kotiin ja tein ruoan. Soittelin myös terkkakeskukseen ja kyselin pitäisikö Esikoisen käydä lääkäriä tapaamassa kun valitti ettei saa henkeä harkoissa ja käy yskittämään ja opettajakin huomautti tänään, että eilen oli poika piiputtanut pyöräretkellä. Puhelimen toisessa päässä hoitaja oli sitä mieltä, että hyvähän se on käydä lääkäriä tapaamassa, ensi tiistaiksi sai ajan. Siihen asti pitää ottaa iisisti.

Sitten pitikin lähteä jo naprapaattia tapaamaan ja Esikoinen piti ottaa mukaan, jotta ehtisin sieltä suoraan viemään pojan harjoituksiin tunti ennen heidän pelinsä alkua. Sitten taas kotiin, söin, vaatteet muksuille päälle ja kentän laidalle peliä katsomaan. Hitsi kun siellä oli kylmä!  Taisi tuuli hyydyttää poikienkin jalat kun hävisivät. Oma nuhanenäni ja kurkkukipuinen kurkkuni ja tukkoinen pääni eivät myöskään niin sääolosuhteista ilahtuneet. Huomenna en liiku mihinkään! Väsyttää.

Taaperon pottailusta on kehuttava poikaa. Uskomattoman nopeasti tuo oppi. Nyt käy tekemässä niin pissat kuin kakatkin pottaan ilman ongelmia, ja yksi vaippa voi riittää koko päivän. Kentällä oli Isosiskoa katsellut vähän vinkuen ja oli pidellyt etumustaan, syy selvisi kotona... oli pissa tullut vaippaan eli olisi pottaa kaivannut. Mutta kotona sitten kun vaippa otettiin pois, meni samantien potalle ja teki kakan. Jesh! Taidan saada olla jonkin kuukauden tässä ilman vaipparumbaa kunnes se alkaa alusta.