Eilen Jesperi sitten todisti ettei meteli vaikuta häneen. Pari rakettia näki kun kävelylle mentiin, seuraavassa hetkessä jäpikkä veteli umpisikeitä unia vaikka vieressä paukkui tykistökeskitys. Sää oli mukavan talvinen, lunta tuprutti ihan kunnolla. Myöskään yöunia ei rakettien paukuttelu häirinnyt vaikka ikkunakin tärisi välillä - poju nukkui ja sillä siisti. Minä sain unta vasta klo 1 kun paukuttelu loppui.

Tämä päivä vietettiin kotona. Mahatauti talossa jyllää, Tuuliviiri juoksi yrjöllä, Vilperi ja Jesperi vapauttelivat varpusparvia ja tuota on ollut minullakin. Enpä siis tutkaile itseäni kuulostellakseni onko oireita r-virukseen. Isosisko pysyi viisaasti vielä tämän yön J-serkulla, eikä tule hankkimaan tartuntaa.

Uudenvuoden lupauksia ei tehty. Mielessä kyllä on ajatus, että nyt alkaa taas skarppi karppilinja jotta kiloja tippuisi. Crosstrainerin hankintaakin mietin mutta millaisen sitä ostaisi... Lisäksi jos säät sallivat, yritän päästä vähän ahkerammin ulos lenkille.

Mutta nyt petiin. Päätä vähän jyskyttää mutta siitä huolimatta taidan katsoa Subilta Bodies -sarjaa ennen unille käyntiä. Tosin olen todennut jo ajat sitten että onneksi itse olen kohdannut paljon luottamusta herättävämpiä gynejä ja kätilöitä. Nuohan listivät asiakkaitaan kuin kärpäsiä.